Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi
Vapaa pudotus
Kuuntelen kämpilläni Röyhkää
Herttainen runopoika vai ikuisesti yksin oleva nuori alkkiksen alku? Pienoisnovellissa koetaan isku palleaan. Miksi Amorin lähettiläs ampuu nuoliaan ohi maalin?
Kevään suuri runokavalkadi
Kielekkeen runokavalkadista löytyy jotain kesäistä, jotain kokeellista ja jotain haikeaa.
Kivakanijuttu
Voiko lauseopin harjoitusten puitteissa luoda nykyrunoutta? Lue kokeellinen runo kanien armottomasta luonteesta!
Kleptomaani
Halaan polviani, painan koko kehon ja leukanikin niitä vasten. Tuijotan hetken turvallisen uskollisesti kiuasta, mutta en voi rentoutua kaiken sen alastomuuden paineessa. On päästävä ulos.
Muusa
Italiassa on aikaa ja Italiassa on aurinko, et sä tarvii mitään muuta. Mä olen Italiassa, sä tiedät että sä tarviit mua yhtä paljon kuin mä sua.
Gerin uudet vaatteet
”Tarinavihon äärellä: ihanat, kamalat muistot” -artikkelin kirjoittaja antaa Kielekkeen julkaista yksinoikeudella varsinaisen helmen arkistostaan. Mitä tapahtuu, kun Spaissareiden Geri etsii uutta esiintymisasua?
Runokilpailun voittajat
Kielekkeen keväinen runokilpailu sai suuren suosion. Toimitukseen tulvineiden lyyristen taidonnäytteiden joukosta julkaistavaksi valittiin kaksi parasta.
Toomas halusi Riinalta
Toomas hoiperteli vessaan ja lukitsi itsensä sinne. Sitten se sammutti valon ja vei kätensä sinne. Toomaksen ranne rakasteli Riinan reisiä kaksi ja puoli minuuttia.
Lempieläimet
Nyt virtaa vaara ja adrenaliini. Tässä runossa saalistetaan petoeläimiä keinoja kaihtamatta. Tai sitten ei.
Joo en oo pupu
Jätetään tupunat pupuille! Uudessa sarjakuvahahmossa on särmää kuin turkulaisessa rusakossa.
Vaietut joulusadut
Runossa näyttäytyy karumpi kuva joulun tutuista hahmoista. Vaietut joulusadut ovat syystäkin vaiettuja.
Tunneruokaa
Vilman runoilua ruoasta ja siihen liittyvistä moninaisista tunteista. Suhde ruokaan ei ole aina yksinkertainen.
Kotileikkejä
Tässä on Inke. Ja tässä on Tommi. Heidän heittelehtivistä ajatuksistaan ja suloisesta kohtaamisestaan voit lukea tästä novellista, jonka on kirjoittanut Vilma Ala-Tuuhonen.
In Memoriam
Muistan parhaiten ylpeyden, jota tunsin seisoessani vierelläsi kevätjuhlista aina kesämökin pihajuhliin. En uskonut parempaa ja nerokkaampaa veljeä olevan olemassakaan. Minun veljeni laskikin jokaisen tehtävän viidennenluokan laskukirjasta ollessaan neljännellä. Tekniikan ihmelapsi.
