Uuteen

Toukokuussa ratikkakiskot kitisevät, kun ne saapuvat tiukkaan kurviin
Juuri siinä kotini kulmalla, missä minä välttelen katseita ja käsivarsia
Kosketuksia ja sitä tunnetta, jota en saa sanotuksi
Kuuntelen samaa levyä uudestaan ja uudestaan
Ja vielä kerran uudestaan, koska se muistuttaa sinusta, rakas
Kuin tuutulaulu, kuin rikospaikka
Teippien ympäröimä, älä astu tänne
Tänne ei asiattomilla ole asiaa
Uteliaat silmäparit voivat kuitenkin nähdä siellä minut
Kyyryssä, kerällä, katkonaisen hengityksen kasassa pitämänä
Ottakaa vain kuvia
Repikää vain paloiksi
En minä tule koskaan entiselleni
En, vaikka parsisi, kutoisi, silittäisi ja katkeroituisi
Muuttaisi Tukholmaan ja vaihtaisi nimeä
En, vaikka teen sen kaiken uudestaan ja uudestaan
Ja vielä kerran uudestaan, koska se muistuttaa minua meistä, rakas
Toukokuussa ratikkakiskot kuitenkin yhä kitisevät, kuten ne kitisivät jokainen toukokuu ennen tätäkin
Ja kun varoen, liian kirkkaita säteitä vältellen nostaa katseensa, voi nähdä kaiken sen johon en ole vielä
uskaltanut sukeltaa
Varoen, käsi auringonnousun kuulauden edessä voi nähdä myös sen, miten otan nenästäni kiinni ja hyppään

Elina Peltonen
Kirjoittaja on kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija ja kerran jo Kielekkeestä eläköitynyt.