Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
14. LUUKKU

Joulun lähestyessä ja ilmojen viiletessä viltteihin kääriytyminen kirjan kanssa kuulostaa ihanalta ajatukselta. Kun kouluaskareet vähitellen alkavat olla takanapäin romaanien lukemiseen saattaa vihdoin olla aikaa. Joulun alla minulla on tapana lukea Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Tänä vuonna aloitin luku-urakan Taikatalvi-kirjalla, joka on oikein mahtava teos.

Tove Jansson tunnetaan sodanjälkeisen modernismin merkittävimpinä kirjailijoina. Hänen Muumi-kirjansa uudistivat lastenkirjallisuutta, sillä ne eivät olleet tarkoitettu vain lapsille vaan niissä oli tasonsa myös aikuisille lukijoille.

Tove Janssonin Taikatalvi-romaanissa Muumipeikko herää yllättäen kesken talviunien talviseen, hänelle täysin tuntemattomaan Muumimaailmaan. Kukaan muumi ei ole koskaan aikaisemmin viettänyt talvea hereillä. Muumipeikko tutustuu teoksessa lumeen, kylmyyteen ja talven muihin ihmeisiin ja ilmiöihin.

Taikatalvessa yhtenä teemana on yksinäisyys, mikä on yleistä sodanjälkeisen modernismin aikaisille teoksille. Muumipeikko kokee olevansa yksin talvisessa maailmassa ja yrittää tainnuttaa yksinäisyyttään ajattelemalla asioita, jotka ovat tuttuja kesästä:

”Hän katsoi nurkkakaappia ja ajatteli miten ihanaa oli tietää, että siellä riippui hänen oma vanha kylpyviittansa. Että keskellä tätä uutta ja huolestuttavaa oli jotakin varmaa ja kotoista. Hän tiesi, että hänen kylpyviittansa oli sininen ja ettei siinä ollut ripustinta ja että sen toisessa taskussa oli luultavasti aurinkolasit”

IMG_4423

Tove Janssonin Taikatalvi käsittelee yksinäisyyden, kuoleman ja outouden teemoja.

Sodan jälkeisessä, tuhoutuneessa maailmassa moni ihminen tunsi itsensä varmasti kovin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Maailma oli sama kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin kovin erilainen. Kuten Muumipeikko koki talven vieraana ja itsensä yksinäiseksi, tunsivat ihmiset luultavasti sodan jälkeen samoin

Modernistisissa teoksissa esiintyivät uudet arvot: 1960-luvulla herättiin korjaamaan monia epäkohtia ja esimerkiksi vaatimaan tasa-arvoa naisille, ihmisoikeuksia vähemmistöille ja syrjäytyneille sekä vapautta riistetyille kansoille. Myös Taikatalvessa näkyy humanistisia arvoja. Muumipeikko tarjoaa yösijaa ja jopa ruokaa muista laaksoista ruokapulan takia paenneille hahmoille.

Pakolaisten auttamisella on pitkä historia Suomessa. Suomen Punainen Risti teki paluun kansainväliseen avustustyöhön vuonna 1953, kun Hollannin alankoja varjelleet padot murtuivat ja Kreikkaa koettelivat voimakkaat maanjäristykset. Myös kotimaassa auttaminen näkyi 1950-luvulla, kun esimerkiksi syrjäseutujen vanhuksille ryhdyttiin tarjoamaan kaveritoimintaa. Janssonin romaani Taikatalvi heijasteleekin täten ajan kuvaa.

Kuolema on teema, joka esiintyy monesti sotien jälkeisen modernistin ajan teoksissa. Kuolema oli monien mielissä sodan aikana ja jälkeen, kun ihmiset menettivät sodassa läheisiään. Janssonin romaanissa Taikatalviyhtenä teemana on kuolema. Kuolema koskettaa esimerkiksi luontoa, joka on talven myötä muuttunut:

”Harmaa puolihämärä peitti tiheänä koko laakson. Mutta laakso ei ollut enää vihreä, se oli valkea. Kaikki liikkuva oli nyt liikkumatonta. Kaikki elävät äänet olivat poissa. Kaikki kulmikas oli muuttunut pyöreäksi.”

Luonto ei ole ainut, mikä kuolee romaanissa. Pieni, hupsu orava ei tajunnut paeta muiden tavoin Jäärouvaa, joka jäädyttää katsellaan elävän jäykäksi ja kylmäksi. Muumipeikko suhtautuu tarinassa kuolemaan eritavoin kuin Tuu-tikki ja pikku Myy. Hän on surullinen, eikä edes halua kuulla ”kuolema”-sanaa. Tuu-tikki ja Myy puolestaan haluavat esimerkiksi säilyttää oravan hännän. Muutenkin heidän suhtautumisensa tilanteeseen oli neutraalimpi:

”—Jos on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti. –Tämä orava muuttuu vähitellen maaksi ja myöhemmin hänestä kasvaaa puu, jossa uudet oravat hyppelevät. Onko se niin surullista?”

Sodassa kuolemasta tuli monelle arkipäivää. Talvi- ja jatkosodissa kuoli lähes 95 000 suomalaista. Toiset suhtautuivat luultavasti kuolemaan tottuneemmin, ehkä samalla tapaa kuin Tuu-tikki ja Myy, ja toiset Muumipeikon lailla ottaen tilanteen enemmän empaattisesti ja henkilökohtaisesti.

Yksi modernismin piirre on yksilön tunteen ja kokemuksen korostaminen. Piirre toteutuukin täydellisesti Taikatalvi-romaanissa, joka keskittyy täysin Muumipeikon kokemuksiin ja tunteisiin. Sotien jälkeen ajateltiin, ettei muut välttämättä kokisi asioita samalla lailla kuin itse kokee.

Modernismi on hajonnut moniksi eri ismeiksi. Taikatalvi edustaa etenkin eksistentialismia, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Eräs eksistentialismin piirre on se, että ihminen on heitetty maailmaan ilman päämäärää, merkitystä tai juuria. Muumipeikko on juuri tällaisessa tilanteessa herättyään talviuniltaan uuteen, ennennäkemättömään vuodenaikaan.

Vaikka Taikatalvi on surullinen ja jopa melankolinen teos, on siinä myös monia lämpimiä sävyjä. Janssonin kaunis tyyli kuvata maisemaa luo talvisen tunnelman, vaikkei ulkona lunta tai pakkasta juurikaan olisi.

Sara Ijäs
Kirjoittaja on yksi Kielekkeen päätoimittajista ja kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

 

Päätoimittajat:
Hilda Hietanen | hilda.h.hietanen@utu.fi
Henrik Uhinki | hjuhin@utu.fi

Toimittajat:
Erika Löytynoja | erika.i.loytynoja@utu.fi
Vilma Ranta | verant@utu.fi
Elina Peltonen | elainp@utu.fi
Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
Kristina Tuomi | paltuo@utu.fi
Veera Hotanen | vshota@utu.fi
Miska Törmänen | mktorm@utu.fi

Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8