Elokuvien katselu on hyvä tapa viettää lomaansa. Tunnettuja jouluklassikoita ovat esimerkiksi Ihmeellinen on elämä (1946), Yksin kotona (1990) sekä Joulupukki ja Noitarumpu (1996). En ole paljoa tähän kategoriaan liittyviä elokuvia katsellut, mutta yksi uusimmista ja parhaimmista lajityyppinsä edustajista on mielestäni Klaus (2019). Se kertoo ylelliseen elämään tottuneesta postinkantajasta, joka heivataan yksinäisellä saarella sijaitsevaan kylään. Pojanklopin täytyy hoitaa pestinsä tarpeeksi hyvin päästäkseen joskus saarelta pois. Postinkantaja tapaa mystisen erakoituneen Klaus-ukon, joka auttaa häntä keräämään kylän lasten kirjeitä ja jakamaan heille lahjoja. Tarina on kaunis ja animaatiojälki viehättävää. Leffa on sopivan lämminhenkinen, mutta ei liian imelä. Sanoisin sitä pikemminkin talviseksi kuin jouluiseksi.