Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Kun kotiinpaluu ei olekaan niin helppoa

Opiskelijavaihto on aivan uskomaton kokemus. Oikeasti. Samanlaista kasvumahdollisuutta ei ihmiselämän varrelle osu ihan joka päivä. Se on mitä oivallisin tapa kirjaimellisesti avartaa omaa maailmaa, oppia lisää itsestään ja muista, ja siinä samalla ehkä jopa edistää omaa akateemista uraansa. Vaihto on siis ehdottomasti sellainen kokemus, jonka soisin ihan kaikille – mutta sieltä kotiin palaaminen onkin sitten vähän eri juttu.

Puhutaanpa hetki asiasta nimeltä käänteinen kulttuurishokki.

Kulttuurishokki on vähän kuin rinnastettavissa koti-ikävään. Silloin on ikävä jotain tuttua ja turvallista. Kun uudessa ympäristössä asiat tehdään hiemankin eri tavalla ja se ärsyttää. Miten voikaan siis olla, että yhtäkkiä sinne aiemmin tuttuun ympäristöön palaaminen jännittää melkein enemmän kuin se ensimmäinen lentomatka toiselle puolen maailmaa? Kotiin on kiva palata, koska ikävä perhettä ja ystäviä on kova, mutta sitten kun vihdoin on kotona, onkin yhtäkkiä koti-ikävä siihen elämään, jonka on itselleen ehtinyt luomaan toiselle puolelle maailmaa, ja johon ei kuitenkaan sellaisenaan voi enää palata.

Palasin itse Etelä-Koreasta kolmisen kuukautta sitten. En ehkä itse tarjonnut itselleni ystävällisimpiä olosuhteita totuttautua taas arkeen, kun lensin käytännössä suoraa miljoonakaupungista keskelle 2000 asukkaan pikkukylää ”maaseudun rauhaan”.  Kontrasti 10 miljoonan ihmisen täyttämään kaupunkiin, jossa monikymmenkerroksiset toimistorakennukset kilpailevat korkeudesta ympäröivän vuoriston kanssa oli ehkä liikaa. Olisi vain pitänyt tulla suoraa Turkuun, siellä olisi sentään joki, niin kuin Soulissakin on Han.

Ensimmäiset viikot täytyi aamulla herättyään katsella vähän ympärilleen. Olin jo unissani suunnitellut, kuinka seuraavana päivänä matkustaisin yliopistoni asuntolalta metrolla muutaman pysäkin päähän Hongdaeen kiertelemään pieniä ja söpöjä tarrakauppoja, raahaisin uudet vaihtariystäväni jälleen johonkin uuteen ravintolaan syömään jotain, mistä kellään meistä ei ole aiempaa kokemusta (ja jonka minä ainoana kielitaitoisena joutuisin meille tilaamaan), ja sitten päivän päätteeksi vierailisin suosikki kirpparillani tervehtimässä suosikki myyjiäni… Paitsi että aivan, nyt herään omasta huoneestani, ja lähin metrolinja löytyy Helsingistä, eikä se aivan ole sama asia – vaikka Helsingin Kalliolla onkin yhtä trendikäs maine kuin mitä Hongdaella Soulissa.

Suomalainen ruoka ei muuten maistu miltään. Ainakaan sen jälkeen, kun on viisi kuukautta laittanut suuhunsa pelkästään asioita, jotka sisältävät paljon chiliä ja valkosipulia. Eikä suomalaisesta Netflixistä löydy samoja sarjoja kuin Koreassa. Musiikin kuuntelukin tuntuu välillä hankalalta: yksi kappale vie heti yhden Soulin suurimman kauppakeskuksen käytävälle, jossa kyseisen kappaleen musiikkivideota näytetään suurelta LED-taululta. Toinen puolestaan vie Han-joen varrelle vappupiknikille, ja kolmas muistuttaa siitä 10-neliöisestä ja hieman homeisesta opiskelijaboxista, jota kutsuin vaihtoni ensimmäiset pari viikkoa kodiksi.

Mikään orientaatio tai infotilaisuus käänteisestä kulttuurishokista ei voi valmistaa siihen, miltä se kotiin palaaminen sitten oikeasti tuntuu, eikä sekään edes ole ihan sama tarina jokaiselle. Mutta orientaatiossa kuitenkin luvattiin, että tämäkin hetki menee vielä ohi. Ja pikkuhiljaa alan uskoakin siihen.

Heräsin tässä eräänä päivänä lumisateeseen. Lokakuussa. Toisaalta se oli karvas muistutus suomalaisen syksyn epävakaista sääolosuhteista, toisaalta siitä tuli olo, että kaikki kyllä järjestyy. Nimittäin jos jotain en Koreasta kaipaa, se on korealaisen kesän kuumankosteita 32°C ”tuntuu kuin 38°C” helteitä. Niiden ohi valitsen suomalaisen talven, pakkaset ja jopa jäiset vesisateet ihan koska vain.

Jenni Kitinprami
Kirjoittaja on neljännen vuoden suomen kielen opiskelija, joka vietti keväällä viitisen kuukautta opiskelijavaihdossa Etelä-Korean Soulissa, ja kärsii vieläkin vähän elämänvalintojensa seurauksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

  • Päätoimittajat:
  • Elina Peltonen | elainp@utu.fi
  • Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
  • Toimittajat:
    Joanna Penttala | joanna.j.penttala@utu.fi
    Vilma Ranta | verant@utu.fi
    Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
  • Mea Lampinen | mea.s.lampinen@utu.fi
Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8