Kolmas periodi on pitkälti taputeltu ja on aika siirtää katseet kohti lukuvuoden viimeistä rutistusta. Sitä ennen on opiskelukiireiden keskellä kuitenkin oiva tilaisuus istahtaa hetkeksi alas teekupposen äärelle ja pohtia kaupunkiamme Turkua sekä sitä, mitä on olla turkulainen. Vuoden ensimmäisessä Kielekkeessä tartummekin monipuolisesti aiheeseen!
Kun lähdin pohtimaan omaa identiteettiäni turkulaisena opiskelijana, jouduin hieromaan aivonystyröitäni useampaan otteeseen, sillä en tiedä koenko olevani vielä turkulainen. Muutin kuutisen vuotta sitten Porista Turkuun työn ja yliopistohaaveen perässä. Vaikka olenkin jo hetken ehtinyt Aurajokea katsella, koin varsinaisen identiteettikriisin vasta viime syksynä. Työkaverini totesi erään vuoron aikana, etten ole enää yhtään niin kettumainen kuin olin neljä vuotta sitten yksikössä aloittaessani. Tartuin heti järkyttyneenä kiinni rintalastaani. Vaikka hän olikin tarkoittanut kommenttinsa pelkkänä kehuna, tajusin tuolloin, että pala porilaista ydintäni oli kadonnut. Mihin matkan varrelle olin pudottanut naljailu? Mistä sen saisin takaisin? En minä halua olla semmottis-tämmöttis-turkulainen! Vai haluanko sittenkin?
Lähdin pohtimaan, onko minusta tullut pehmeä täällä turkulaisten keskellä. Vai olenko vain viimein tajunnut, että porilainen huumori ei välttämättä iske Satakunnan ulkopuolella samalla tavalla? Porissa pisteläisyyttäni pidetään rakkaudenosoituksena, Turussa taas se voidaan herkästi tulkita loukkauksena. Onneksi anteeksipyyntöjä ei ole tarvinnut kovin usein harrastaa, sillä turkulaiset ovat ottaneet minut vastaan avoimin mielin, pienestä räpiköinnistäni huolimatta.
On kuitenkin hienoa tietää, etten ole ainut, joka on joutunut pohtimaan identiteettiään kotipaikkakuntansa vaihtuessa. Muuttoaan Turkuun pohtivat Sointu sarjakuvan avulla ja Anna uusturkulaisesta näkökulmasta. Mariia vertaa muuttotilannetta tyhjän paperin kammoon ja esittelee ongelmaan ratkaisuja, kun taas Minnamari etsii fennisteille yhteistä kotia alati muuttuvassa kaupungissa. Turun kauneimpia puolia käsittelee Mira sekä turkulaisvitsien että ensirakkauden kautta. Turun asuinalueiden nimiä hämmästelevät Mira ja Saana, kun taas henkilökunnan palstalla Paula Sjöblom tarjoaa nimistöntutkimuksen kannalta mielenkiintoisia huomioita Turusta.
Aina Turku ei silti riitä. Kulttuurisopomme Vera on ottanut hieman etäisyyttä Turkuun hakemalla ulkomaanloman avulla vastapainoa rankalle syysrupeamalle. Kopokuulumisia tarjoaa Elsa ja Kannan vuosisuunnitelmia esittelee puheenjohtaja Atte. Tarjolla ovat myös perinteiset Kanta ry:n hallituksen sekä Kielekkeen toimituksen esittelyt!
Kaiken kaikkiaan on virkistävää välillä kyseenalaistaa itseään. Omalla kohdallani voin onneksi todeta, että aika ajoin myös porilainen pirullisuuteni pääsee kukkimaan – riittää, että vierailee aina välillä vanhalla kotipaikkakunnalla ja taas mennään!