Umbra
Hakeudun liian lähelle
ihoasi
kaivautuen kohti ydintä.
Pakahtuakseni raukeasta lämmöstä
vaiko nähdäkseni,
vielä kerran,
auringonpilkut luomieni alla.
Silmissäni tähtisadetta,
vaikka iho on jo palanut karrelle.
Unia mäntymetsistä ja kallioista
En palannut enää rantaan,
kiskonut soutuvenettä tyyneen veteen
ja puristanut nyrkkiini
ihon sileiksi hiomia airoja.
Liukunut, lipunut hellästi
veden pintaa pitkin selälle,
kuten kerran kanssasi
Jasmin Hämäläinen
Kirjoittaja on kuudennen vuoden suomen kielen opiskelija.