Kuten arvon puheenjohtajamme Ville edellisessä numerossa kertoikin, vuorottelemme tälle palstalle kirjoittelun kanssa. Niin jännittävää olla taas täällä, sillä olen kirjoittanut ensimmäisen tekstini tälle palstalle noin kaksi vuotta sitten ollessani Kannan puheenjohtaja. Kyseisen hallitusvuoden lähestyessä loppuaan ajattelin olevani ainejärjestötoiminnan ytimessä ja huipulla, johon olisi hyvä lopettaa. Oli aika antaa seuraaville aktiiveille tilaa tehdä Kannan toiminnasta näköistään, joten siirryin eläköitymään Kannan toimihenkilöksi Osma ry:n hallitukseen seuraavaksi vuodeksi. Viime syksynä yhdistyksen kokouksessa kuitenkin tapahtui kummia – ehkä hiljattainen kandiksi valmistuminen oli sekoittanut pääni? – sillä täällä sitä jälleen ollaan hallituksen riveissä eläköitymisestä huolimatta!
Aika paluuhallituslaisena on lentänyt kuin siivillä, onhan kevätlukukausi jo lähes paketissa. Kannalla on ollut kovin kiireinen aloitus tälle vuodelle, ja olen toistuvasti huomannut tekeväni jokaisella elämäni osa-alueella kaiken aina ihan viime tipassa. Ehkei pitäisi myöntää tätä, mutta kirjoitan myös tätä juttua sunnuntaina, kun lehden julkaisuun on aikaa noin 12 tuntia… Kiirettä siis pitää niin Kannan jutuissa kuin muulla vapaa-ajallakin. En kuitenkaan tekisi mitään toisin, ja aika varmasti kultaa rankaltakin tuntuneet ajat. Ainakin syyskokouksessa aiemmista hallituskausista muisti vain kaiken kivan, joten eiköhän tämäkin vuosi jää mieleen loistavana!
Olen tässä ohimennen maininnut, että järjestöhommat eivät ole aina vain helppoja ja kivoja. Yleensä ovat! Mutta järjestön pyörittämiseen pitää myös suhtautua sen vaatimalla vakavuudella, kun yhdistyslakikin on olemassa. Onneksi meillä on Villen kanssa kovin tasainen työnjako, joten kaikki vastuu ei toivottavasti tunnu kummallekaan liialliselta. En sapattivuoteni aikana kerennyt myöskään ikävöimään yli kymmenen ihmisen aikataulujen yhteensovittamista, puuduttavan pitkiä kokouksia tai toimistopäivystyksien pitämistä.
En olisi kuitenkaan palannut takaisin rakkaan ainejärjestöni hallitukseen, jos en oikeasti nauttisi näistä hommista! On eri mukavaa päästä näkemään ja tutustumaan akateemisesti kaikenikäisiin kantalaisiin, olla perillä oppiaineessamme tapahtuvista asioista sekä ensin suunnitella ja sitten toteuttaa erilaisia ideoita ja tapahtumia. Pitkissä kokouksissa on myös yleensä hepulitakuu. Lisäksi odotan jo innolla seuraavaa kahvilakerhon tapaamista, kulttuuriekskursiota ja sitsejä! Ehkä olen vähän puolueellinen sanomaan tämän, mutta Kanta antaa niin paljon opiskelijaelämääni, mistä olen kovin kiitollinen.
Toivon Kannan toimintaan paljon innokkaita kantalaisia myös tulevaisuudessa. Toimintaamme on toivottavasti helppo vaikuttaa, ja olisi oikein suotavaa, että toiminta on myös aktiivien näköistä! Kantalaisia vartenhan me hallituslaiset täällä pöhisemme. Kaikki pienetkin ideat ja haaveet otetaan vastaan, joten tule vetäisemään hihasta, laita viestiä sähköpostiin, palautelaatikkoon tai yksityisviestillä, niin toteutamme kaikenlaisia juttuja parhaamme mukaan!
Wilma Laitiainen
Kirjoittaja on Kannan varapuheenjohtaja ja Kielekkeen toinen päätoimittaja, joka aikoo lopullisesti eläköityä ihanista järjestöhommista kuluvan vuoden jälkeen (</3).