Pitkäaikainen ja hiukan epärealistinen haaveeni toteutui maaliskuussa, kun pääsin Tukholmaan kuuntelemaan ja näkemään suosikkibändini paluukeikan. Mahdollisuus lähteä Ruotsin-reissulle siis avautui, kun minun sekä isäni yhteinen suosikkibändi, Kent, ilmoitti tekevänsä paluun.
Mutta, mikä ihmeen Kent?
Kent on Eskilstunassa vuonna 1990 perustettu ruotsalainen alternative rock -yhtye. Yhtye ilmoitti maaliskuussa 2016 lopettavansa toimintansa, mutta lokakuussa 2024 ilmoitti, että paluu tulisi tapahtumaan maaliskuussa 2025. Kent lupasi faneille kolme stadionkeikkaa, mutta ei uutta musiikkia. Todellisuudessa Kent esiintyi maaliskuussa kuusi kertaa loppuunmyydyille areenoille Tukholmassa. Keikoille myytiin 240 000 lippua ja jokaisen konsertin yleisömäärä oli 39 500 ihmistä!
Reissuni Tukholmaan alkoi 21.3. kello 6.25 junamatkalla Helsingin lentokentälle. Lentoni Tukholmaan lähti parin tunnin päästä lentokentälle saavuttuani. Jännitin matkaa yllättävän paljon, sillä en ole aikaisemmin matkustanut ulkomaille yksin, vaikka olenkin kokenut soolo-kotimaanmatkaaja. Lentoni laskeutui Arlandan lentokentälle noin kello 11 paikallista aikaa. Ostin Arlanda Express -junalipun, jolla pääsee kätevästi Tukholman päärautatieasemalle alle kahdessakymmenessä minuutissa. Tukholma otti minut vastaan auringon ja lämpimän sään saattelemana. Pyörin hetken keskustassa ennen isäni lennon laskeutumista.
Perjantaipäivänä kiertelimme isäni kanssa vanhassa kaupungissa kävellen ja suunnistimme majoituspaikkaamme ennen illan keikkaa. Tukholman julkinen liikenne on erittäin helppo navigoida. Lippuna voi toimia pankkikorttisi tai erikseen ostettu SL-lippu. Toisin kuin Suomessa, voimassa oleva lippu tulee leimata ennen ratikkaan tai metroon astumista, busseissa käytäntö on sama kuin Suomessa.
Illan keikka oli paluukonserteista ensimmäinen, joten emme olleet nähneet juonipaljastuksia settilistasta tai tapahtuman visuaalisesta ilmeestä. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut samanlaista jännitystä ilmassa kuin ennen Kentin keikan alkua. Se oli käsinkosketeltavaa. Keikka täytti kuin täyttikin kaikki odotukseni: visuaaliset efektit olivat sanoinkuvailemattoman hienoja sekä kuulin melkein kaikki suosikkibiisini! Keikka oli kokonaisuudessaan yli kaksi tuntia pelkkää tykitystä.
Lauantaiaamuna isäni lähti takaisin Rovaniemelle, jonka myötä jäin taas yksin isoon kaupunkiin. Suunnitelmissani oli mennä ratikalla ja metrolla keskustaan kiertelemään. Ensimmäinen kohteeni oli vanhassa kaupungissa sijaitseva Livrustkammaren, joka on kuninkaallisen palatsin kupeessa sijaitseva museo, jossa on esillä 500 vuotta vanhoja aseita, haarniskoja sekä loisteliaita vaunuja ja pukuja eri aikakausilta niin Kustaa Vaasasta nykyaikaan. Olin kuullut, että Livrustkammaren on vähemmän tungoksinen ja ehkä jopa parempi kuninkaallinen museo verrattuna vierekkäiseen Skattkammareniin. Museon ainoa miinus oli opiskelija-alennuksen puuttuminen.
Museovierailun jälkeen suuntasin kävellen kohti Tukholman peräti tunnetuinta näköalapaikkaa, Mariavuorta. Nälän yllättäessä suunnistin läheiseen täpötäynnä olevaan Falafelbareniin. Jos kaipaat halpaa ja hyvää kasvisruokaa, Södermalmin alueelta voit löytää itsellesi trendikkäitä pikkuravintoloita ruokailua varten. Söin falafelwrapin läheisessä puistossa, sillä halusin nauttia auringosta hetken pidempään. Ruokatauon jälkeen oli aika suunnata bussilla ja ratikalla kohti Skansenia ja ABBA-museota. Tämä museo on pakollinen käyntikohde jokaiselle kyseistä bändiä fanittavalle! Kiertämisen jälkeen kerkesin ostaa fanituotteita isosta museokaupasta.
Matkustin ratikalla ja bussilla satamaan, josta paluulaivani lähti. Ratikka oli tupaten täynnä, ja päädyin sattumalta juttelemaan vieressäni olevan ruotsinsuomalaisen kanssa. Hän kyseli opinnoistani ja painotti sitä, kuinka kaunis ja tärkeä kieli suomi on. Rouva kertoi, kuinka oli muuttanut Tukholmaan jo lukion jälkeen ja perustanut perheen Ruotsiin. Reissun aikana pääsin myös harjoittamaan ruotsin puhumista ja keräämään itsevarmuutta kielitaidostani. Suosittelen muitakin naapurivaltioon matkustavia suomalaisia uskaltamaan puhua ruotsia. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja arvostivat yritystäni kehittää kielitaitoa!
Kotimatkani taittui Viking Linen yölaivan kyydittämänä. Illalla kävin nauttimassa onnistuneen sooloreissun kunniaksi kakkupalan ja lasillisen siideriä. Lähdimme satamasta noin kello kahdeksan ja saavuimme Turun satamaan seitsemältä aamulla. Reissu oli lyhykäisyydestään huolimatta unelmieni täyttymys! Tack Sverige.
Mea Lampinen
Kirjoittaja on toisen vuoden suomen kielen opiskelija, joka fanittaa ruotsinkielistä musiikkia.
(Kaikki kuvat on Mean itse ottamia.)