Hyvästi sydän- ja verisuonitaudit, meillä on nyt ihka uusi tämän vuosituhannen kansantauti – liiallinen ruutuaika. Ruutuajasta on puhuttu jo pitkään, mutta vasta nyt, kun älypuhelimesta on tullut jokaisen kansalaisen perustarve, aihe on alkanut olla tapetilla säännöllisesti. Itse olen pitänyt ruutuajan rajoittamisen konseptia turhana muille kuin lapsille ja nuorille, sillä kyllähän aikuinen ihminen osaa säännöstellä oman aikansa järkevästi.

Pari viikkoa sitten päivitin puhelimeni käyttöjärjestelmän, ja sain sen mukana ruutuaikaa mittaavan sovelluksen. Samaan aikaan oli Helsingin sanomissa parikin juttua ruutuajasta eri näkökulmista. Päätin toteuttaa pienen empiirisen kokeen, ja annoin sovelluksen kerätä ruutuaikatietojani parisen viikkoa.

Tulokset olivat hämmentäviä. Minulle kertyi jo pelkästään puhelimen käytöstä ruutuaikaa viikossa yhteensä noin 40 tuntia! Se on jo täysimittainen työviikko. Olin kyllä tiedostanut taipumukseni puhelimen räpläämiseen, mutten ikinä ollut ajatellut, kuinka paljon se todellisuudessa vei aikaani. Mietin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä sen sijaan, että olin tuijottanut puhelimen näyttöä keskimäärin viisi ja puoli tuntia päivässä.

Lopullisen herätyksen empiirisen kokeeni seuraavaan osaan sain, kun kävelin matkalla salille tolppaa päin tietysti kasvot kiinni puhelimessa. Ehkä nyt oli aika myöntää orastava puhelinriippuvuus ja vähentää sitä ruutuaikaa, ihan jo oman ja muiden liikenneturvallisuuden tähden! Päätin kohdentaa rajoitukseni pelkästään puhelimeen, sillä käytän tietokonetta töissä ja opiskeluissa työvälineenä. Tuumasta toimeen ja Google laulamaan.

Poimin eri lähteistä muutaman itselleni sopivan keinon, joilla vähentää puhelimen ruutuaikaa. Aivan ensimmäiseksi tein puhelimeeni kansion, jonne laitoin kaikki sosiaalisen median sovellukset. Otin näistä kaikista sovelluksista ilmoitukset pois käytöstä. Sen jälkeen otin tavaksi jättää puhelimen toiseen huoneeseen kotona ollessani. Ulkona ollessa jätin puhelimen takin taskuun tai laukkuun, ja muiden ihmisten kanssa pyrin välttämään kännykän käyttöä.

Viikonloppuna oli aika katsoa tulokset. Olin positiivisesti yllättynyt! Ruutuaikani oli vähentynyt 52 prosentilla ollen enää 22 tuntia viikossa, eli n. 3 tuntia ja vartti päivässä! Loppujen lopuksi en ollut edes tehnyt kovinkaan radikaaleja toimia. Riitti, että otin ilmoitukset pois päältä ja tietoisesti päätin, etten muiden ihmisten seurassa selaa kännykkää. Ulkonakin yritin parhaani mukaan vahdata tolppia puhelimen näytön sijaan.

Vaikka ruutuajan terveydelliset vaikutukset aikuiselle ihmiselle ovat vielä varsin huonosti todennettuja, voi ainakin energiansa ja aikansa suunnata johonkin tuottavampaan omaa ruutuaikaa rajoittamalla. Kannustankin jokaista kantalaista ainakin mittaamaan todellisen ruutuaikansa ja sen jälkeen pohtimaan, onko se sopiva määrä juuri itselle. Tässäkin asiassa taitaa päteä jo kliseeksi muodostunut lausahdus, eli kohtuus kaikessa.

Minnamari Räsänen