Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
Mitä voimme oppia vuoden 1947 partiolaisilta?

partiokirjaJokainen Aku Ankkansa lukenut tietää, että Sudenpentujen käsikirjasta löytyy vastaus lähes kaikkeen. Fennisteillä ei ole aivan vastaavaa raamattua, vaan voimme joutua yhdistelemään Ison Suomen Kieliopin ja muiden tiiliskivien oppeja. Eikä tiedonlähteistä pidä unohtaa syksyistä Info-Kielekettä tai lukukausien opetusohjelmaa esitteleviä Vihi-tiedotuslehtiä, jotka auttavat löytämään oikeille opintojaksoille oikeaan aikaan. Satuin äskettäin lehteilemään klassikkoteosta Partiopojan kirja (2. painos vuodelta 1947) ja huomasin, kuinka monipuolisen yleispäteviä oppeja ja hyviä käytänteitä partiolaisilla on tarjota kelle tahansa fennistille. Toivottavasti tiedoista on apua ja iloa!

 

Ajankäytön hallinta

Opiskelijan ja tutkijan elämä on kiireistä, kun deadlinet pukkaavat päälle ja monia asioita pitäisi muistaa hoitaa ajoissa. Voi tulla ahdistava olo, että päivästä loppuvat tunnit kesken. Partiolaisilla on tarjota ongelmaan lyömätön neuvo: Nouse aikaisin! Partiolaisen kellosta eivät nimittäin tunnit lopu, päinvastoin kalenteriin ilmestyy ylimääräinen kuukausi: ”Jos joka aamu nouset ylös tuntia aikaisemmin kuin muut, on sinulla kuukaudessa kolmekymmentä tuntia enemmän elämisaikaa ja vuodessa ansaitset 365 ylimääräistä tuntia eli kolmannentoista kuukauden, sen sijaan että toisilla on vuodessa vain kaksitoista kuukautta.” Harmi vain, ettei tuota 13. kuukautta löydy ainakaan oman puhelimeni kalenteriohjelmasta.

 

Vainuaminen

Partiopojan kirjassa vainuamista ja jälkien seuraamista käsitellään sivutolkulla, onhan kyseessä keskeinen taito tiedon hankkimisessa ja suodattamisessa, oikeastaan elämäntapa. Vainuamisen arvostus lienee kuitenkin laskussa tai ainakin murroksessa. Taitaisi vaikuttaa oudolta, jos vieruskaveri alkaisi sieraimet väristen vainuamaan kesken luentoa tai tutkielmaseminaari-istuntoa. Vainuamisen taito on kuitenkin nähdäkseni tärkeä ja ajankohtainen myös kielentutkijalle. Kielentutkija havainnoi vainullaan sellaisia kielen piirteitä, joissa on jotain erityistä ja tutkimisen arvoista. Mielenkiintoisia jälkiä huomaamalla, niitä seuraamalla ja yhteyksiä etsimällä voi päätyä yllättävien tulosten äärelle. Tutkimuksen tekeminen on helpompaa ja paremmin motivoivaa, jos tutkimusaihe on valittu itse ja omien kiinnostusten mukaan.

Tarinoiden perusteella partiolaiset hallitsivat jo 1900-luvun alkupuolella luontevasti nykyajan hengelle ominaisen alihankkijoiden käytön apuna siellä, missä laadukas vainuaminen on ollut tarpeen. Avustajat olivat tyypillisesti paikallisia asiantuntijoita, esimerkiksi Pohjois-Amerikassa tarkkavainuisia intiaaneja, Intiassa ja Italiassa paikalliset rakenteet ja sokkelot tuntevia vikkeliä pikkupoikia. Fennistin apuna on aina oppiaineen henkilökunta. Jos et saa vainua hyvästä tutkimusaiheesta kandidaatintutkielmaa tai gradua varten, kannattaa kysyä neuvoa ohjausta antavilta professoreilta ja muulta henkilökunnalta, jotka tuntevat kielen rakenteita ja sokkeloita. Tai jos tuntuu, että opintojen suunta on hukassa, kannattaa tulla juttelemaan HOPS-asioista opettajatuutorin kanssa. Allekirjoittaneen vastaanotto on tiistaisin klo 13–14.

 

Hiipiminen

Kannan ja Sugrin tai muiden ainejärjestöjen myyjäiset Fennicumin tai Juslenian aulassa voivat epäilemättä harhauttaa ja houkuttaa kokeneenkin vainuajan eksymään raiteiltaan ja aikatauluistaan. Jos herkkuja valitessa luento tai harjoitusryhmä on jo ehtinyt alkamaan, voi olla hyödyksi (ja kohteliasta muita kohtaan) hallita hiipimisen jalo taito, kun siirtyy istumapaikalleen huomiota herättämättä. Partiolaisen käsikirja suosittelee mallioppimista hiipimisen opetussuunnitelmassaan: ”Tutkikaa lehmien, kaniinien, lintujen, myyrien, kalojen ym. eläinten elintapoja seuraamalla ja tarkkaamalla niitä ja niiden elämää.” Kaupungistuneelle city-fennistille Turku tarjoaa monia mahdollisuuksia eläinten bongailuun. Itsekin pääsin opiskeluaikana lyhyesti havainnoimaan jos ei myyrien niin muiden jyrsijöiden elintapoja, kun Ylioppilaskylän pohjakerroksen asuntomme keittiöön tuli kutsumattomia vierailijoita. Rotilla ei kuitenkaan ollut juuri annettavaa hiipimisen opetteluun, sen verran kova rapina ja rouskutus kaapistojen alta kantautui.

Jaakko Antikainen

Lähde: Baden-Powell 1947 [1908]: Partiopojan kirja. Toinen painos. Suom. I. Vuolasvirta. WSOY, Helsinki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

  • Päätoimittajat:
  • Elina Peltonen | elainp@utu.fi
  • Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
  • Toimittajat:
    Joanna Penttala | joanna.j.penttala@utu.fi
    Vilma Ranta | verant@utu.fi
    Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
  • Mea Lampinen | mea.s.lampinen@utu.fi
Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8