Ennen kuin laskeudun Auran varrelle alas Uudenmaankadun mäkeä, seisahdun mäen partaalle katsellakseni haaleansävyistä laaksoa, joka on täytetty valtavilla hautakivimäisillä taloilla. Katseeni haalii maisemasta vahvoja kokonaislinjoja, katkeilevia harjanteita esteiden takaa, hälyn takaa, kattojen takaa, viiman alta.

Mietin tapoja olla kanssasi.  Ei ole jäljellä syitä kamppailla vastaan. Mieleni valitsee minun unohtavan riisutut päällystakit ja puretut muuttolaatikot, valvotut arkiyöt, harhaillut vuodet. Olet kuitenkin minun tieni, minun siltani ja jokivarteni, jonne ylioppilaslakki katosi ensimmäisenä vappuna. Kaukaa näen sinut aina tarkemmin.

Nyt olen valmis valitsemaan sinut jälleen.

Sampo Louke