James Cameronin Titanic oli maailmanlaajuinen sensaatio ilmestyttyään teattereihin vuonna 1997. Titanic-huuma veti mukaansa myös ala-asteikäiset tytöt, jotka katsoivat elokuvan monta kertaa peräkkäin, siteerasivat vuorosanoja ja näyttelivät kokonaisia kohtauksia. Huuruisen ikkunan tullessa vastaan, oli käsi läimäytettävä ikkunaan samoin kuin tietyssä autokohtauksessa (hiukan kyseenalaista näin jälkeenpäin ajateltuna). Kymmenkesäisille loistavan elokuvan mittari lienee yksinkertaisuudessaan ollut Leonardo DiCaprio ja traaginen rakkaustarina. 15 vuoden tauon jälkeen olikin mielenkiintoista selvittää, vieläkö lapsuuden lempielokuva uppoaa.
Titanicin juoni lienee kaikille tuttu: varsin simppeli rakkaustarina, jossa köyhä 3. luokassa matkustava Jack (Leonardo DiCaprio) rakastuu yläluokan seurapiirikaunottareen Roseen (Kate Winslet). Rakkauden esteinä näyttävät olevan vain Rosen vaativa äiti ja kihlaus miljonäärimieheen. Yllättäen suurimmaksi esteeksi tulee kuitenkin Titanicin törmääminen jäävuoreen keskellä valtamerta, mikä muuttaa nuoren lemmen traagiseksi rakkaustarinaksi.
Mitään uutta juoni ei 15 vuoden jälkeenkään tarjoa, mutta ei se silti hullummalta tunnu. Kliseinenkin juoni toimii, kun näyttelijät ovat hyviä. DiCaprion siloposkiin suhtaudun tällä kertaa kriittisesti, mutta joudun silti myöntämään, että hän on huolettomana Jackina poikamaisen charmikas. Enemmän huomiota kiinnittää kuitenkin Kate Winslet, joka on vallan hurmaava toimeliaana ja luonteikkaana Rosena. Jackissa ja Rosessa on särmää; heidän tarinaansa viitsiikin seurata.
Hetken pelkään, että Titanicin katsominen uudelleen olisi yhtä suuri pettymys kuin lapsuuden suosikkikirjoihin palaaminen monen vuoden jälkeen. Muutaman kerran tyrskähdänkin tahattomasti, kun menee liian typeräksi. Jackin ja Rosen ensi tapaaminen, jossa Jack suostuttelee Rosen luopumaan hukuttautumisyrityksestä, on varsin lattea. If you jump, I jump, hohhoijaa.
Mutta kun turhan skeptisyyden unohtaa, on Titanic kuitenkin viihdyttävä. Miljöö, johon en 15 vuotta sitten montaa silmäystä luonut, on upea. Cameronin hiomat yksityiskohdat saavat eläytymään Titanicin tragediaan. Lavasteet jäljittelevät tarkasti Titanicin prameutta, ja historia kulkee tiiviisti mukana. Tunnetuista matkustajista on tehty osa tarinaa: mukana ovat niin Benjamin Guggenheim, John Jacob Astor kuin The ”Unsinkable” Molly Brownkin. Pientä lisämaustetta tuovat hilpeät sivulausahdukset, jotka eivät kymmenvuotiaalle auenneet: But the purpose of University is to find a suitable husband. Rose has already done that.
Titanic ei ole loistava, mutta varsin kelpo kuitenkin. Pukeminen 3d:ksi ei tuo elokuvaan juuri uutta, vaan Titanicin tämänkertainen viehätys perustuu ilmassa leijuvien tekstitysten ja muiden efektien sijaan ennemmin nostalgiaan. Vanhaa tuttua on hauska silmäillä kriittisin silmin.
Vaikka elokuva ei enää lietso samanlaiseen huumaan kuin 15 vuotta sitten, ei kaikki ole kuitenkaan muuttunut: lopussa itkettää ja Jackin kuoleman epäreiluus jaksaa puhuttaa elokuvan jälkeen peräti kaksi korttelinväliä.
Louna Karjalainen