Kanta on jahdannut Osma-pokaalia kahdeksan pitkää vuotta. Se on liikaa! Osma-turnaus päättyi Kannan kannalta kultaisesti viimeksi vuonna 2017 Joensuussa. Jyväskylän Pitkään kuumaan Osmaan lähti pieni, mutta sitäkin sitoutuneempi ja yhtenäisempi joukko. Ryhmä kulki tiensä keskisuomalaiseen maakuntakeskukseen toiveikkaana ja valmiina antamaan kaikkensa.
Kanta osoitti heti alussa olevansa tosissaan. Viisi tiedon- ja taidonjanoista kantalaista yhden sugriedustajan vahvistamina olivat vaikuttava ja kilpailijoissa kauhua aiheuttanut ilmestys. Turkulainen edustusjoukkue saapui perjantain luennoille täysimääräisenä, eikä näin ollen antanut epäilijöille siimaa. Illan vietossa vastustajia pehmitettiin hurmaavalla preesensillä, leikkisällä perfektillä: Kyllä Kantakin on voittanut Osman sekä kyseenalaisella futuurilla: Kanta voittaa Osman!
Kesäkumeihinsa luottanut joukkue onnistui turnauksessa upeasti: juhannustaiomme Kanta-heilatakuun, sanailimme sekä härskejä että sillejä, rähisimme jätskikiskalla, heitimme saapasta ennätyslukemiin ja tuplasimme Ruisrockin kävijämäärän. Pettymykseltä ei silti Jyväskylässäkään selvitty. Kolmas sija on hieno saavutus, mutta voitto on yhä vain muisto menneisyydestä.
Kanta sai kuitenkin uuden Osma-konkarin, mikä lämmitti edes hieman ainakin allekirjoittaneen mieltä. Kymmenen Osmaa käytyäni, koskaan Osmaa voittamatta, ymmärrän, ettei Osman voittaminen ole ainakaan helppoa. Tiedän kuitenkin sen, että vielä Kantakin jälleen voittaa, kanssani tai ilman. Tärkeintä on, että Kanta osmaa. Sillä totuus on: Osma on fennistin parasta aikaa!
(toim. huom. osallistumalla Osmaan voi ymmärtää enemmän sekä elämästä että tästä tekstistä)
Joonas Sillanpää
Kirjoittaja on pitkäaikainen kantalainen ja himo-osmaaja.