Jos minä selviän läpi marraskuun, etiäisten ja kuiskauksien, minä selviän mistä vain
Sinä voit koputtaa ovellani loputtomiin, enkä minä päästä sinua koskaan takaisin sisälle
Kellot voivat soida, lumi saa laskeutua hiljaa
Eikä sinun vaelteleva katseesi enää koskaan kohtaa minua
Jos minä selviän läpi joulukuun, sydäntalven, pauhaavan kosken ja roihuavan ladon, minä selviän mistä vain
Kädet lattian raosta koittavat tarttua nilkkoihin, vetää minut mukanaan
Manalan ovet eivät kuitenkaan aukea minulle vielä tänään
Tänään syömme ja juomme, tänään pyydän lupaa hellyyteen
Ja luvan minä saankin
Valkoinen lumi peittää allensa kaiken, säästelemättä ketään
Rukoileminen ei pelasta sinua tällä kertaa
Sinä tuijotat mustaa taivasta, joka ei edes jouluksi täyty sinulle tähdistä
Ehkä sinä ajattelet minua
Ehkä sinä tällä kertaa unohdat katkeruutesi etuovelle, enkä minä maista verta suussasi
Jos minä selviän joulukuun, tammikuun, koko tämän matkan kevääseen, voin antaa sinulle anteeksi ja unohtaa
Ainakin seuraavaan marraskuuhun saakka

Elina Peltonen

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija, jolle vuoden iloisin aika on joskus vuoden vaikein.