Opettajuus ja valta on teema, joka on etenkin tänä syksynä pyörinyt mielessäni useampaankin kertaan. Suoritan tänä vuonna opettajan pedagogisia opintoja ja vietän suurimman osan viikoistani opetusharjoittelussa Turun normaalikoululla. Olen siis jatkuvasti läsnä kouluarjessa ja luokkavuorovaikutuksessa mukana. Omien oppituntien pitämisen sekä oppituntien havainnoinnin kautta myös vallan käsite ja erityisesti opettajan valta-asema on tullut konkreettisesti ilmi myös oman toiminnan kautta. Vaikka en vielä ole valmis opettaja, eikä minulla ole siihen vielä pätevyyttä, jo pelkästään opetusharjoittelijana toimiminen ja avainnauhan kaulassa pitäminen asettavat minut erilaiseen asemaan oppilaisiin verrattuna.

Opettajan valta ei ensimmäisenä näyttäydy itselleni kovinkaan positiivisena asiana, vaan helpompaa on keksiä esimerkkejä vallankäytön haasteista tai tilanteista, joissa opettaja on käyttänyt valtaansa ja siihen liittyvää asemaansa väärin. Itseäni opettajan roolin tuoma valta ja samalla vastuu eivät siis erityisesti houkuttele, vaan vallan tuoma vastuu ennemminkin pelottaa. Silti vallan väärinkäytöllä on myös sen kääntöpuolensa. Valtaa ja asemaansa voi käyttää myös hyvin ja oikein ja oikeiden asioiden ajamiseen sekä edistämiseen.

Näin suomen kielen opiskelijana olen pohtinut etenkin kielen suhdetta valtaan. Miten paljon sanoilla voi vaikuttaa ja kuinka paljon niillä on valtaa. Opettajan työssä esimerkiksi se, millä tavoin puhuttelee oppilaita, on vallankäyttöä. Myös termien tai käsitteiden valinnalla on merkitystä. Itse olen etenkin pohtinut sitä, miten voisin omilla sanavalinnoillani olla mahdollisimman sensitiivinen, tasa-arvoisesti kohteleva ja kannustava sekä empaattinen. Sanavalinnoilla voi sulkea jonkun tilasta ja ryhmästä pois tai vastaavasti myös ottaa mukaan ja antaa kokemuksen siitä, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Juuri kohtaamisen ja toisen ihmisen näkemisen koen erittäin tärkeäksi niin opettajan työssä kuin muutenkin elämässä. Opettajalla on myös valtaa sanoittaa tilanteita ja antaa samalla myös toisille tilaa puhua sekä tuoda näkemyksiään esiin.

Valta-aseman voi siis nähdä myös mahdollisuutena ja hyvänä tapana vaikuttaa siihen, että koulumaailma olisi parempi ja tasa-arvoisempi paikka ihan kaikille. Ehkä tärkeintä onkin se, että tiedostaa oman valtansa ja vaikutusmahdollisuutensa sekä sen, että valtaa voi käyttää hyvin väärin. Tiedostamisen tarvitsee tapahtua ennen kuin voi toimia paremmin ja tehdä myös tarvittaessa muutoksia omassa toiminnassaan. Opettajan vallasta myös puhutaan nykyään paljon enemmän jo opettajaksi opiskellessa, mikä on ainoastaan hyvä asia ja toivon mukaan tulevat opettajat ovat tiedostavampia asemansa ja vastuunsa suhteen. Siltikään en halua pelotella tai myöskään itse pelätä liiaksi valtaa, vaan keskittyä juuri siihen, miten vallan voi nähdä mahdollisuutena ja tapana vaikuttaa hyvien asioiden tapahtumiseen. Opettajana on mahdollisuus välittää tietoa ja antaa oppilaille sekä opiskelijoille oppimisen, onnistumisen ja oivaltamisen kokemuksia sekä samalla kasvattaa heitä ajattelemaan itsenäisesti ja ilmaisemaan mielipiteitään. Tähän kaikkeen tarvitaan valtaa. Valtaa, jota käytetään oikein.

Anna Hollo