Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Talvista maisemaa Aurajoen rannasta.
Junantuomana Turkkuses

Hei sinä uusi opiskelija tai otsikosta vihastunut turkulainen! Tulen tässä tekstissä lyhyesti käsittelemään fiiliksiäni yhden Turussa asutun vuoden jälkeen. Joitakin vinkkejäkin teille nyt turkulaistuneille fukseille saattaa irrota.

Tiesin lukion jälkeen tulevani junantuomaksi, sillä en hakenut kotiseutuni korkeakouluihin. Uuteen kaupunkiin saapuminen tuntui uudelta ja jännittävältä: onhan Turussa jopa tietynlaista Pohjois-Eurooppalaista kaupunkifiilistä kotikaupunkiini Ouluun verrattuna. Jännittävyys kuitenkin hälveni aika nopeasti, mutta mielenkiinto kaupunkiin on säilynyt!

Turussa on ilahduttanut monikin asia, mutta etenkin sen helppous: kaupungissa riittää tekemistä ja nähtävää, mutta välimatkat ovat todella lyhyitä. Yliopisto sijaitsee lähes keskustassa, luontokohteet ovat erittäin lähellä ja tarvittavat palvelut löytyvät lähes joka lähiöstä. Kulkuneuvoina pyörä, sähköpotkulaudat ja bussit ovat vertaansa vailla – joukkoliikenteen lauttoja ja omia jalkoja unohtamatta. Turku on myös nautiskelijalle täydellinen kaupunki: tarvittavan kulttuurin tai krebaamisen pariin pääsee hetkessä, mutta jokirannassa, meren äärellä tai kauemmissa saaristokohteissa rauhoittuminenkin on vain pienten välimatkojen päässä.

Pohdin junantuomuuden tuomia tunteita jo ennen muuttoani, mutta termiin on edelleenkin vähän vaikea identifioitua. En koe missään tapauksessa olevani täysin turkulainen, mutta junantuomuuteen liitettävää ulkopaikkakuntalaisuuden tunnetta on ollut vaikea tuntea, sillä muiden korkeakoulujen tapaan Turun yliopisto on sulatusuuni, joka kerää ihmisiä niin eri suomalaispaikkakunnilta kuin muista valtioistakin. Yhteiset kotipaikkakunnat toivat tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ehkä ensimmäisinä orientaatiopäivinä, mutta nopeasti huomasi, miten kenenkään lähtöpisteellä ei ollut mitään merkitystä. En kuitenkaan missään nimessä häpeile junantuomuuttani – olenhan hieman liiankin ylpeä oululainen.

Junantuomuutta siis mitä luultavimmin määrittelee se, mihin muutat ja missä elämänvaiheessa. Ajattelen Turun kuitenkin olevan junantuomalle elämäntilanteesta riippumatta suhteellisen helppo kaupunki. Turkulaiset eivät tunnu olevan liiallisesti ylpeitä turkulaisuudestaan, eivätkä he koe ulkopaikkakuntalaisia uhaksi tai hirveiksi junteiksi. Turkulaiset ovat oikeastaan aika ihania. Jos et usko minua, niin usko tätä Susanna Koiviston vakuuttavaan tieteelliseen julkaisuun kirjoittamaa artikkelia ” Vaik kui pal kivoi kavereita! 15 syytä, miksi turkulaiset ovat ihan parasta seuraa”:                            https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008144713.html                                                                           ”Sä et taida olla Turust” -kysymyksiin kannattaa tosin tottua, jos tykkäät puhua murtaen.

On kuitenkin selvää, että oudolle paikkakunnalle muuttaminen jännitti – itse en tuntenut yhtäkään turkulaista tai opiskelutoveriani tänne saapuessani. Pidän yksinolosta, mutta koen myös tarvitsevani erilaisia ihmissuhteita ja kontakteja jokaviikkoisessa elämässä. Niiden hankkiminen osoittautui kuitenkin ilahduttavan helpoksi. Tulemme tuutorien kanssa tekemään kaiken tarvittavan, jotta pääsette tutustumaan mahdollisimman hyvin ikätovereihinne, mutta haluan painottaa oma-aloitteisuuden tärkeyttä. Vuosi sitten oli vaikeaa kuvitella, että olisimme edelleen koronan kourissa, mutta valitettavasti elämme edelleen epävarmoja aikoja: ainakaan syksyn osalta lähiopetusta ja tapahtumia ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Ottakaa siis orientaatioviikkojen tutustumisesta kaikki irti, mikä tilanteen salliessa on mahdollista!

Haluan toki muistuttaa, että orientaatioviikot eivät ole ainoa mahdollisuus tutustua opiskelutovereihin tai muihinkaan turkulaisiin. Älä siis turhaan huoli, jos et pääse heti alussa mukaan. Yliopistolla on ollut etäilynkin aikana aivan loistavat mahdollisuudet tutustua ihmisiin: voit olla mukana erilaisten TYY:n alaisten järjestöjen toiminnassa, tutustua ihmisiin luennoilla ja erilaisissa tapahtumissa tai lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan. Yliopistokuplasta pääsee myös halutessaan pois esimerkiksi erilaisten harrastusten tai verkostoitumissovellusten kautta. Uusin ihmisiin tutustuminen ei tietenkään ole pakollista, mutta jos itseni tavoin panikoit siitä tai about joka ikisestä uudesta asiasta, tule nykäisemään hihasta. Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa.

Elias Kukkonen
Kirjoittaja on toisen vuoden suomen kielen opiskelija ja yksi oppiaineen opiskelijatuutoreista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen toimitus:
Joonas Sillanpää | joonas.k.sillanpaa[at]utu.fi
Sara Ijäs | sara.u.ijas[at]utu.fi
Ilkka Olkku | ilkka.j.olkku[at]utu.fi
Hilda Hietanen | hhhiet[at]utu.fi
Erika Löytynoja | erika.i.loytynoja[at]utu.fi
Heli Kiiskilä | heli.a.kiiskila[at]utu.fi

Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi Kielekkeen tekstaripalstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8