Suomen euroviisuedustajan paikasta kisataan taas maaliskuun alussa. Viimeiset kaksi vuotta edustaja on valittu suoraan: vuonna 2018 Saara Aalto, vuonna 2019 puolestaan Darude ja Sebastian Rejman. Tänä vuonna palataan vanhaan tapaan, ja kansa pääsee äänestämään suosikkiaan kuudesta ehdokkaasta Uuden Musiikin Kilpailussa. Otin asiakseni perehtyä näihin kuuteen finaaliin asti valittuun kappaleeseen ja niiden esittäjiin syvemmin.
Ensimmäisenä ehdokaskappaleista julkaistiin I Let My Heart Break, jonka esittää vuoden 2018 X Factor Suomi -kilpailun voittaja Tika. UMK:hon Tika osallistuu voimakkaalla balladilla, joka on hyvin euroviisumainen. Voin sieluni silmin kuvitella kappaleen euroviisulavalle asti, herkän melodisen bridgen johdattaessa mahtipontiseen kertosäkeeseen. Jos kuitenkin sattuu tulemaan ”balladivuosi” ja monetkin maat lähettävät viisuihin naislaulajan balladilla, voi ongelmaksi koitua se, ettei Suomi erotu joukosta.
Seuraavaksi julkaistiin luultavasti eniten keskustelua herättänyt UMK-kappale, Cicciolina, jonka esittää vuoden 2016 tangokuningatar Erika Vikman. Kappale on menevä ja varsinainen korvamato, mutta menneinä vuosina on tullut todettua, ettei suomenkielisellä kappaleella valitettavasti viisuissa menesty. En myöskään ota selvää, onko kappale tehty tosissaan vai vitsiksi, pilke silmäkulmassa. Tällä veisulla voisi toki herua täydet pisteet Italialta. Syvästi toivon, ettei mitään heru lavalla vaikka Cicciolinasta lauletaankin.
Pyhimyksen megahitistä Jättiläinen tunnettu Aksel Kankaanranta osallistuu kilpailuun ainoana miehenä kappaleellaan Looking Back. Akselilla on herkkä ja sieluun pureutuvan kaunis lauluääni, joskin tämä voi olla myös hänen kirouksensa, sillä kappale ei lähde kunnolla käyntiin koko kolmen minuutin aikana. Olisin kaivannut jotain lisää, jotain enemmän, vähintään kappaleen loppua kohden. Akselin ”emme koskaan tiedä mitä meillä on ennen kuin menetämme sen” -sanoma on vähän kliseinen ja ensikuulemalta kertosäkeen alusta tulee mieleen James Bayn hittikappale Let It Go.
Kilpailun ainut bändi F3M on naisenergiaa säkenöivällä Bananas-kappaleellaan osallistuva kolmen nuoren naisen tuore kokoonpano. Kappale alkaa lupaavasti tuoden mieleen maailmalla menestyneitä tyttöbändejä kuten Little Mix, BLACKPINK ja Fifth Harmony. Kertosäe on vähän yksitoikkoinen, mutta odotan innolla millainen lavashow F3M:illä on luvassa, joskin toivon, etteivät he sorru yhteenkään anttituiskumaiseen banaaniin lavalla.
Jo pitkään musiikkialalla toiminut Sansa osallistuu kilpailuun teknomaisella, mutta rauhallisella kappaleellaan Lover View. Sansalla on kaunis, hento ääni. Valitettavasti ensimmäinen ajatus tästä kappaleesta on vaatekaupan taustamusiikki tai klubeilla soiva kappale, jonka sanoituksella ei ole väliä, kunhan biitti on tanssittava. Kappale on omassa luokassaan erinomainen, mutta euroviisupotentiaalia siitä ei uhku.
Melkein toivoni menettäneenä laitoin kilpailun viimeisen finaalikappaleen soimaan. Jo vuonna 2017 Uuden Musiikin Kilpailuun osallistunut Catharina Zühlke muistuttaa ulkonäöltään paljon Diandraa, eivätkä laulutaidotkaan jätä kylmäksi. Zühlken Eternity-kappaleessa on sopivaa herkkyyttä, hiljattain voimistuvaa tunnelmaa, menevyyttä ja kauniita viulumelodioita. Monipuolisuudellaan tämä kappale nousi omaksi suosikikseni.
Yksi ehdottoman tärkeä tekijä Euroviisuissa on kuitenkin lavashow. Tämä saattaa vielä koitua joidenkin kappaleiden kohtaloksi, tai vaihtoehtoisesti suureksi eduksi. Muistakaa siis kerääntyä kotisohvillenne (tai missä ikinä olettekaan) katsomaan UMK-finaalia 7. maaliskuuta 2020 klo 21 alkaen Yle TV1 -kanavalla ja äänestäkää suosikkianne. Itse Euroviisujen semifinaalit järjestetään 12. ja 14. toukokuuta ja finaali 16. toukokuuta 2020 Rotterdamissa, Alankomaissa. Suomen kohtalo finaalipaikasta ratkeaa toisessa semifinaalissa.