Olen tämän kevään aikana joutunut pohtimaan paljon omaa suhdettani luontoon. Olen kertonut S2-oppilaille suomalaisten läheisestä luontosuhteesta, hakenut kahta kesätyötä, joihin liittyy luonto osana suomalaisuutta ja tehnyt jopa englanninkielisen videohakemuksen, jossa kerron suhteestani luontoon. Kuten tästä ehkä voi päätellä, luonto on suuressa roolissa elämässäni. Asia ei kuitenkaan aina ole ollut näin.

Asuin koko lapsuuteni Piikkiössä hirsitalossa suuren metsän ja ohrapeltojen välissä. Jo taaperona isäni tutustutti minut metsäretkien, sienestyksen ja puutarhanhoidon saloihin. Alakouluiässä luonto oli jokapäiväinen osa elämääni: koulun jälkeen kävin usein metsässä kävelyllä ja illat kuluivat leikkien milloin pellolla kirmaavia intiaaneja, milloin metsässä asuvia eläimiä. Vielä yläkoulussa vietin kesät lähes vuorokauden ympäri ulkona puuhaillen, telttaillen ja retkeillen kavereideni kanssa.

Kun aloitin lukion, kaikki muuttui. Pitkän koulupäivän ja läksyjen lisäksi aikaa kului matkustamiseen, sillä enää koulu ei ollut Piikkiössä muutaman kilometrin päässä, vaan aivan toisella puolen Turkua. Lisäksi ainoa tavoitteellinen harrastukseni, muodostelmaluistelu, oli edennyt sille tasolle, että harjoituksia oli useampi tunti lähes päivittäin. Kävin kotona lähinnä nukkumassa, ja harvat vapaaillat kuluivat leväten tai rästissä olevia koulutöitä tehden. Luonnolle ei enää jäänyt aikaa tai oikeastaan edes sijaa ajatuksissani.

Toissasyksynä suuria kantarelleja löytyi kuin sieniä sateella! Kuva: Saana Eränummi.

Kun lukion lopussa muutin Turun keskustaan ja jatkoin yliopistoon, oli suhteeni luontoon jo lähes kokonaan katkennut. Kaupunki, uudet kaverit ja alkava aikuiselämä kiinnostivat kotiseutua ja lapsuuden mielenkiinnonkohteita enemmän. Yliopiston kolmantena vuonna huomasin kuitenkin kaipaavani jotain erilaista. Kova stressi opinnoista ajoi minut vanhempieni luona käydessäni pitkästä aikaa metsään. Ajattelin käyväni lyhyellä kävelyllä, mutta jo kotipihalla huomasin metsäpolun sivussa kantarelleja. Palasin hakemaan ämpärin ja sieniveitsen siltä varalta, että löytäisin niitä lisää. Lopulta vietin metsässä useamman tunnin ja keräsin ämpärin, taskut ja huppuni täyteen sieniä. Tunsin oloni rentoutuneemmaksi kuin vuosiin, sillä koulujutut unohtuivat täysin päästyäni sienestämisen makuun. Illalla rentouduin saunoen ja äidin sienikastikkeesta nauttien. Seuraavana lauantaina palasin vanhempieni luo, ja sama kaava toistui lähes joka viikonloppu joulukuuhun asti.

Tämä ”sienisyksy 2017” teki suuren muutoksen elämäntapoihini. Vaikka edelleen asun ja opiskelen kaupungissa, luonnolla on nyt erityinen sija elämässäni ja ajatuksissani. Olen tuonut luontoa asuntooni kasvattamalla pientä puutarhaa: keväisin kylvän pieniin ruukkuihin ainakin chiliä, tomaattia, salaattia ja yrttejä, jotka kasvavat nopeasti ja täyttävät parvekkeeni kesän ajaksi. Alkukesästä ilahdun seuratessani niiden alkavaa kukintaa, ja loppukesällä herkulliset oman sadon kasvikset ja yrtit palkitsevat minut näkemästäni vaivasta.

Toinen helposti toteutettava luontoon liittyvä harrastus on retkeily. Vaikka Turun keskustassa eläessä voi joskus kokea olevansa kaukana luonnosta, pyöräreittien ja Föli-bussien päässä on monia kauniita luontokohteita. Helpoin ja ehkäpä tutuin näistä on Ruissalon kansanpuisto, jossa käydessään voi piipahtaa myös Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Kesäisin lempikohteeni on Littoistenjärvi, jonne pääsee helposti bussilla tai vaikkapa pyörällä tai rullaluistimilla. Pientä järveä ympäröivät hyvin monenlaiset maisemat Verkatehtaan idyllisestä kyläyhteisöstä Kuoviluodon suojeltuun metsään ja Järvelän karuun suohon. Jos taas pidempi vaellus kiinnostaa, Föli vie kesäisin Kurjenrahkan kansallispuistoon Turun pohjoispuolelle. Kurjenrahkassa kuljettavaa riittää 300 kilometrin edestä, ja valittavana on reittejä kahden kilometrin lenkistä kolmenkymmenen kilometrin vaellukseen. Myös maisemat reiteillä vaihtelevat suurista soista ikimetsiin, korkeisiin mäkiin ja järvimaisemiin.

Viimeisten kahden lukuvuoden aikana olen huomannut, että minulle luonto kaikissa muodoissaan on äärimmäisen toimiva rentoutuskeino ja stressinlievittäjä. Lisäksi sieniretket, marjankeruu tai puutarhanhoito voivat tuottaa hyvän olon kaupanpäällisenä ilmaista ruokaa, josta tuskin on ainakaan haittaa opiskelijabudjetilla eläville. Suosittelenkin jokaista kevätstressistä kärsivää pitämään pienen tauon lukemisesta ja ottamaan suunnan kohti lähintä metsää, rantaa tai vaikkapa omaa parveketta!

Saana Eränummi