Viime viikon tiistaina se tapahtui. Lähetin viimeisen kotitentin vain hetkeä ennen Kannan pikkujoulujen alkua ja totesin, että nyt saa riittää. Ei väliä, vaikka hoidettavana oli vielä muutamia palautuksia parille kurssille, minua ei enää kiinnostaisi.

Toisen vuoden opiskelijana en ole vielä oikein hahmottanut yliopistomaailman lukuvuosirytmiä ja sitä, kuinka paljon se eroaa lukiosta tai peruskoulusta. Siinä missä lukiolaiset nyhväävät koeviikkoinensa miltei kesäkuuhun asti, ei monella yliopisto-opiskelijalla ole mitään tarvetta palata kampukselle vappubileiden jälkeen. Toisaalta juuri syksyn lopussa koittava toinen periodi lienee valtaosalle yliopisto-opiskelijoista se aika, jolloin loppuun palamisen todennäköisyys moninkertaistuu, vaikken muista nuorempana juuri murehtineeni kouluasioita ennen joululomaa. Viime vuodesta mitään oppimatta olin itsekin hamstrannut kaikenlaista puuhaa lukuisien kurssien ja osa-aikatyön muodossa. Illat kuluivat läksyjen ja ainejärjestöpuuhien parissa, eikä kotona tullut käytyä kuin nukkumassa. Miltei kuukauden mittainen joululoma ei enää tunnukaan yhtä omituiselta ajatukselta kuin vielä fuksisyksynä!

Stressiltä ei olla vältytty tämän numeron toimituksessakaan. Kulissien takana pohdittavaa löytyy milloin deadlinesta myöhästyneistä artikkeleista, milloin WordPressin keljuista valokuva-asetuksista. Kerrasta toiseen olemme kuitenkin saaneet hienoja ja mielenkiintoisia tekstejä paitsi lahjakkailta lukijoiltamme, myös kirjoituspyyntöihimme aina yhtä uskollisesti vastaavalta henkilökunnaltamme. Ei ihme, että tällaisella kombolla Kielekkeestä on tehty näinkin laadukas opiskelijalehti!

Siinä missä tänä vuonna olemme tutustuneet niin työllistymis- kuin kansainvälistymismahdollisuuksiinkin, on vuoden viimeisen numeron teemana tutkimuksen teko ja se, mitä kaikkea fennistit voivatkaan tutkia. Idea teemasta syntyi tällä kertaa hieman sattumalta, sillä olimme jo heinäkuussa vastaanottaneet Kari Suomen Turun murretta käsittelevän artikkelin, jonka halusimme julkaista, mutta joka ei oikein sopinut edellisen, työllistymistä käsittelevän numeromme teemaan. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun koko toimituksen ajatukset alkoivat pyöriä lähinnä alkavan kandiseminaarin ympärillä, tuntui tutkimus teemana varsin loogiselta. Vaikka oma alani onkin sukukielissä, olen nauttinut suuresti vierailevien kirjoittajiemme teksteistä. Loppujen lopuksihan me kaikki tutkimme kieliä ymmärtääksemme niistä lisää, eikä ole kuin rikkaus, että yksi tutkii suomen partisiippien käyttöä (tässä linkki Bogin tekstiin) ja toinen samojedikielten duaalia (Virtanen 2018 – odottakaahan!)

Tämä pääkirjoitus on paitsi vuoden viimeinen yliopistoon liittyvä kirjoitettavani, myös viimeinen tekstini Kielekkeen päätoimittajana. Minua odottavat uudet aluevaltaukset Sugrin puheenjohtajana, mutta nautin lehtihommista siinä määrin, että tarjonnen tekstejäni jatkossakin Kielekkeesen. Noora ja Karoliina tulevat jatkamaan päätoimittajina vielä ensi vuonna yhdessä Nelli Mäkitalon ja Venla Parviaisen kanssa, eikä minulla heidät kaikki tuntien ole epäilystäkään siitä, etteikö Kieleke kehittyisi ensi vuonna entistäkin paremmaksi.

Toivotan kaikille lukijoillemme rentouttavaa ja rauhallista joulunaikaa, palautukaa syksyn riennoista, syökää hyvin ja ottakaa lomastanne kaikki irti!

Iida Virtanen

Kirjoittaja on Kielekkeeseen soluttautunut fennougristiikan pääaineopiskelija, joka on tässä numerossa purkanut matkakuumettaan lätkimällä maisemakuvia kaikkiin kokoamiinsa artikkeleihin.