Aiempina vuosina on monesti suunniteltu Kannan ulkomaanekskursiota, mutta se on syystä tai toisesta jäänyt toteutumatta. Kuitenkin tänä keväänä reissu vihdoin viimein toteutui, kun Kannan retkikunta matkasi 21.─23.4. Viroon. Matkakohteiksi valikoituivat Tallinna ja Tartto, ja reippaina reissaajina olivat Alina, Atte, Nelli, Otso ja Veera.

Matka alkoi varhain perjantaina, kun Onnibus starttasi moottorinsa aamukuudelta. Unettavan bussimatkan pilkkiminen vaihtui pian pahoinvoinniksi paatilla, kun Suomenlahden aallot keinuttivat kulkupeliä varsin mukavasti. Reissaajat selvisivät kuitenkin turvallisesti maihin, ja tutustuminen Tallinnaan alkoi lounastamalla herkullisia pannukakkuja.

Retkikunta saavuttuaan Viroon.

Tallinna vanalinn eli vanhakaupunki ihastutti reissaajia. Kauniit kadut ja etenkin Toompea eli Tallinnan korkeimmalla paikalla sijaitseva alue jäivät matkaajien mieleen. Toompean nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa vanha linnoitus, tuomiokirkko, katedraali sekä tietenkin upea näköala koko kaupunkiin ─ ja kyllä, tuon komean maiseman edessä napattiin myös perinteiset turistikuvat. Illalla seurue matkasi Tallinnan ”luovaan keskukseen”, Telliskiveen, ja herkutteli F-hooneen tarjonnalla.

Aamulla matka jatkui Tarttoon, mitä retkue oli innolla odottanut. Tartto hurmasi reissaajat, jotka ihastelivat niin raatihuoneentoria, Toomemäen tähtitornin aluetta ja tuomiokirkon raunioita, Tarton yliopistoa, pinkkiä ortodoksikirkkoa kuin massiivista ja mahtavaa Eesti Rahva Muuseumia eli Viron kansallismuseotakin. Noin 350 metriä pitkä museorakennus tarjosi monenmoista nähtävää, ja näyttelyt Uurali kaja ’Uralin kaikuja’ ja Kohtumised ’Kohtaamisia’ olivat oikein mielenkiintoisia. Hieman toisenlaista kulttuuria oli tarjolla illan ja yön ohjelmassa, kun matkaajat tutustuivat Tarton yöelämään ja piipahtivat yhdessä jos toisessa ravintolassa.

Viimeisenä reissupäivänä katsastettiin vielä viimeisetkin nähtävyydet, joista yksi tietenkin oli Tarton pikkuinen Super-Alko. Huhujen mukaan matkalaiset poistuivat putiikista kilisevin ostoskassein ja mukaan saattoi tarttua myös Kannan vappubooliainekset. Kotimatkalta ei puuttunut jännitystä, sillä matkaajat joutuivat tekemään melkoisen kilpajuoksun kellon kanssa: lautta oli myöhässä puolisen tuntia, minkä seurauksena oli pikajuoksu taksiin ja kaahaaminen Kamppiin. Asiaa ei varsinaisesti auttanut viinakärryjen jatkuva kaatuminen saati bussilaiturin epätoivoinen etsiminen. Bussin löydyttyä jäljellä oli kuitenkin ruhtinaalliset kolme minuuttia lähtöön, joten eihän matkaajille tullut edes kiire.

Kaiken kaikkiaan ulkomaanekskursio oli oikein onnistunut ja mieleenpainuva. Sen ei kuitenkaan tarvitse jäädä ainoaksi reissuksi tällä vuosikymmenellä (saati vuosisadalla): reissailusta voisi syntyä perinne, ja kenties ulkomaanekskursioita järjestetään jatkossakin!

Nelli Mäkitalo
Kirjoittaja on Kannan puheenjohtaja.