Kielekkeen kevätrunokilpailussa laatu korvasi määrän tänävuonna. Kaikki lähetetyt runot olivat mielettömän taitavasti muotoiltuja ja raati nautti tyylien monimuotoisuudesta suuresti. Näin ollen toimitus päättikin julkaista kaikki kilpailuun osallistuneet runot, sillä kaikki ansaitsevat osakseen ylistystä ja suitsutusta.

Koska tyyliä, taitoa ja persoonallisuutta oli kaikissa runoissa paljon, oli ehdokkaiden joukosta vaikea valita yhtä ylitse muiden. Pitkällisen pohdinnan jälkeen raati kuitenkin onnistui tehtävässään, ja valitsi kilpailun voittajarunoksi ”Keväästä 79”.

Paljon onnea voittajalle  ja suuret kiitokset myös kaikille muille kilpailuun osallistujille!

Karoliina Posti, Noora Vesterinen ja Iida Virtanen

Huom. Toimitus haluaa korostaa, että ainoastaan voittajarunon sijoittuminen julkaisun alkuun on merkittävää. Muut runot ovat täysin summittaisessa järjestyksessä.

 

Kevätrunokisan voittaja: 

Keväästä 79

lumien lähdettyä
puen farkkutakin
tytöilläkin farkkutakit
tötteröt kioskilta
kioskilta kuului chiquitita ja hersyvä nauru
toisella samanlainen takki kuin minulla
pussaan punatukkaista
pakenen kulman taakse ja odotan
että hersyvä nauru lakkaa
maistan huulillani vaniljan

monen kevään jälkeen koittaa uusi kevät

lumet lähtevät
pukeudun isän takkiin
tytöillä mintit bomberit
jäätelöpuikot marketista
jokirannassa kuuluu
kun amerikan Kati laulaa rytmistä ja zombeista
missään ei ole tyttöjä farkkutakeissa
kioskilta kuuluu hersyvää naurua
toisella nauravista tytöistä on samankaltainen takki
pussaan pinkkitukkaista
pakenen kulman taakse ja venaan
että hersyvä nauru lakkaa
maistan huulillani vanhan ajan vaniljan

Tomi Läntisen tukka

Raadin kommentit:

• Kaunis runo on tunnelmaltaan haikea ja nostalginen. Runon vapaa mitta ja hieno kuvakieli vetosivat minuun erityisesti. Upea runo!
• Ajallisuuden kerrostumat kiinnostavia. Voisi kuvitella, että runo on osa isompaa runokokoelmaa, jossa tarina saa jatkoa.
• Hersyvät sanavalinnat saavat minut haaveilemaan kesäisistä jäätelökioskeista ja minttusuklaasta!

 

Minkä kevät kylvää, sen kesä niittää

Aurinko painuu hiljaa metsän taa,
jo laulavat linnut ilmaan sinkoaa.
Kevät rinnassa sykkii yksillä,
vaan huoli kasvaa vain yhä toisilla.

On kevät se kiila, mi väliimme lyö,
sinut taas kuukausiksi pois se syö,
ja mietin vain: miten kestän sen,
kun auringon päivinä sua näe en.

Taas läpi kesän mä mietin, et missähän sä oot,
missä menet ja, niin, kenen kaa?
Mä lasken päiviä syksyyn, et sut taas nähdä saan.
Läpi kesän sua ajattelen vaan.

Keväthanki taas hiipuu, ruoho versoaa,
sun silmies nurmi kilvan hehkuaa.
Kevättulvana pyyhkii tunne yli mun,
sen kuohuissa piirtyy mieleen kuvas sun.

En vierivää vuotta voi pysäyttää,
enkä sinua vierelläni säilyttää,
ja mä toivon vain: muistaisitko mut
syksyn tullessa kun jälleen näen sut.

@utuihastus

Raadin kommentit:

• Runolla on hauska teema ja kirjoittajalla nokkela nimimerkki!
• Mielenkiintoisella tavalla runo yhdistää samanaikaisesti perinteistä kaihoa modernin ajan haasteisiin. On mahdollisesti parhaimpia sivutuotteita, joita Jodeli voi tuottaa. Lisäksi loppusointuisuus sidostaa ja luo tunnelmaa hienosti.
• Nimimerkin tuoma somekäänne tekee suloisesta runosta ihastuttavan ajankohtaisen ja pistää miettimään anonyymisti kerrottavien tunnustusten taustalla piileviä syviä tuntoja.

 

kevät tuli

kevät tuli
luonto herää eloon
muun luonnon mukana muut ihmiset
he säteilevät auringon kanssa kilpaa 

aamuisin akkunan läpi paistaa silmään
päivisin myös
menen ulos missä katupöly täyttää silmäni ja sieraimeni
housunlahkeet täynnä kuraa ja paskaa

väki tulee vireämmäksi ja kauniimmaksi
yritäpä ottaa niistä mallia kun vaurioitunut mieli on vanha musta
älä pysäköi roska-astian eteen

Kyźpu agaj, keväällä 2017

Raadin kommentit:

• Runossa on kaunis tunnelma. Loppu on yllättävä ja hauska!
• Koskettavan todentuntuinen kaikessa ristiriitaisuudessaan. Etenkin viimeinen säkeistö jäi mieleen pidemmäksi aikaa mietityttämään.
• Keväthän nähdään yleensä luonnon ja kaiken elämän kokonaisvaltaisena heräämisenä. Nauteinkin erityisesti siitä, että runossa nostettiin esiin stereotypisesti iloisen ja aurinkoisen vuodenajan kääntöpuoliakin.

 

Joutsenaura

Ennen kesää
näkyy valkeaa,
sellaista havinaa,
jota ylväät siivet,
aikaan saa.

Pellolla ne etsivät omaansa,
ikuista sydämensä jakajaa.

Toiset etsivät häntä viipyen,
toiset löytävät pian sen oikean. 

Sikermien jälkeen
taivaan taakse
sointuu sineen sävelet.

Veera Läspä

Raadin kommentit:

• Runossa on käytetty huikean kauniita kielikuvia! Tuli ihan kylmät väreet tätä lukiessa.
• Erottui edukseen erityisesti sanavalintojen ja -muotojensa ansiosta. Jäi viipyilemään mieleen pidemmäksikin aikaa.
• Runon sanavalinnat jättävät hyvän mielen. Joutsenien kuvailu tuo raikkaan ja kauniin näkökulman suuriin tunteisiin.

 

Sinivuokkojen keskellä

Sinivuokkojen keskellä
kuivien lehtien mättäässä
kukkii hymy
vieno. 

Nauru kaino kajahtaa
oksien lomassa kahistaa
ilotuuli
kevään.

 Ilotuuli

Raadin kommentit:

• Ihanaa elollistamista! Tämän runon myötä voi jo kuulla kevään tulevan.
• Hennot säkeet todella tuovat tuulen tunnun ajatuksiin!
• Pidin erityisesti säkeenylityksistä ja runomitasta, joka oli toisaalta vapaa, mutta samanaikaisesti ihanan yhtenäinen.