– No, no, tenunenä, sä riviä paiskot.

Oravat tinat anastavat.

– Itse Silu-Tiitus Yskäyskehä väitti, ettei muka liikaa muutu kanin elo. Tässä on amme, luu, kuutio, lammas. Oivaa kamaa, natsiluut.
– Ilonan ukki, isi, Aku, aina kaunis Aapi, Akne-Anna: Se luu, katsokaa, Jan!
– Aki, sää teit!

Eka jakso: kohujänis Atte saa.

– Lue nippu, Natsi-Aku.
– Ala-aste. Natsi-Eko –mainos: ”Sikalikaisina kaiketi alati oleville lautasille, Natsi-Eko!”
– Kakku-taatto: jos ajat, sulan.
– Ehei, Mika.
– Lätsä, vesiräät söit, hyi! Moussaka!
– Ratsusi komein on, Esa.
– Ile, Atsolla poremunakkaat suli. Saat osat, suu – katteetta!
– Toteuttaako Mats iskut?

Sirukyliä.

Pesutukun nami lopputulos: Nolla – kaksi.

– Natsi-Jaakko, palava kala, Sinikka Sokka pelaa matsisi!
– Ota satsuma, Kati. On Akisi vasara-vatsakin ajotie.
– Natsa-Nipa, Olli Harakka, Matsi-Rami, Uninapa, Jatsi-eno: Koppa, toka pätsi. Pyyt!
– Ota natsa, vattu! Eka satsi, eka natsi! Etsit!

Rasia, natsi, rapu, kello, idut saa jellonia.

– Oli tosi iloista, sakot!
– Alapa, kivat!
– Selaan akkarii.
– Päätiimi, Otto: Diat innostaa monia!
– Välly, katso! Kannen ajatte.
– Poimukas suli. Aplikaatio, näätsä?
– Kyl tais Anu sen salata. Ratsia!
– Kati on ihan *****!

Tulos: ei melonei.

Valoisan Asenatsi-Oton seimihuoltamo:

– Tilaako vesiala viat?
– Telo ässii.
– Seis, Aku! Kynnys-Ykä muka Sanni Kokkila? Tulet, Rami.
– Esa, etsi ruokala-ajajat, leka tai rotsi, hattu, mato, tie. Helena sai romuu.
– Hippa, riisu kateellinen naali piruna.

Hilekaakao jakaa lakin.

– No tajuu jo! Raivoitta pahin oli kamalat sijat.
– Taru Anneistani:

Tosi rakas Eno-Kimi, otin omistani ne ipanat Aasian aavikosta.
Kimi, katso kivaan.
Ai saatana!
Pieni natsi, monitoimikone Sakari soti natsien naurattajista.

– Lamakiloni hapatti ovia, rojuu ja tonnikalaa.
– Kajoa kaakelihanuri-pilaan.
– Nenille et, Aku, siirappihuumoria sanele!
– Hei tota… mutta… historia-takeltaja ja Alakouriste-ase-imartelu-talikko-kinnas-Aku, mä kysyn ny, kuka sie, siis sä, olet, tai valaise vokaalit omat.
– Louhimies.
– No toista ne sanasi!
– Olavi, en ole mies!
– Olutnahinoita kai…
– Starat alas!
– Ne sun asiat lykästää noitaa kilpailussa kumiopettajan ennakosta. Kyllä vain, omaat sonnitaidot.
– Toimii tää piirakkana. Alesta vika pala. Toka satsi. Oli isot.

Ilo Ainolle ja A-studiolle kuparista, naisartisteista, nakeista, sakeuttavasta NATO-tyypistä, pakotappokoneista, Japanin uimarista, makkarahillo-apinasta, neito Janikasta, vara-savisika-noitakamusta, satoisista maalepakkosakkini salakavalapokkaajista, niskakallon solutuppoliman nukutusepäilykuristuksista, mokaat, tuet, otat, teet -takuusta, ”sotaa!”-sikailusta, akkanumeropallosta, Elias-enoni emokisusta, Rakas Suomi –yhtiöstä, ärisevästä lakimiehen alusta ja sojottaa tukka -kokeista.

– Nelli Satua lelli.
– Veloita laite, Kia. Kanisi Aki lakiss’ on.
– I am OK.
– Ei, Stan!
– Et saa laukaista nuppineula-asetta, sinä Juho, koska Jake tietää sikana Jaakosta.
– Kuules Anna, en kaipaa sinua!

Kani aukaisi ikkunan. Oli tuulista.

– Naamakaavio sammaloituu kuulemma.
– No ässät, olen in! Aku tuumaa.
– Kiilakumi, et teittiä väheksy.

Äksy sutii tulisesti.

Tavat. Sanat.

-Anitta, varot oksia!

Päivi Räsänen uneton on.

© Ohto Airio

Tein tämän palindromin ala-asteaikoinani, 2000-luvun alkupuolella. Myöhemmin yläasteikäisenä muokkasin alkua ja loppua hieman. Nykyään keskityn lyhyempiin palindromeihin.