Onko sinulla oma vakiokoppi Fennicumin ala-aulan naistenvessassa? Itse suunnistan joka kerta määrätietoisesti vessan peränurkkaan, vaikka lähempääkin vessan ovea löytyisi vapaa koppi. Aina asioidessani suosikkivessakopissani voin nimittäin muistuttaa itseäni suomalaisen sananvapauden ihanuudesta.

Www.laki24.fi -sivuston mukaan ”sananvapaudella tarkoitetaan oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään sitä ennakolta estämättä”. Suomalaisten julkisten vessojen seinät lienevät aikojensa alusta asti palvelleen suomalaista sananvapautta, mutta Fennarin naistenvessan seinät sokaisevat sananvapauden nimeen vannovan vessakävijän neitseellisellä valkeudellaan. Perimmäisen vessakopin seinään kiinnitetty valkoinen taulu on kuitenkin pyhitetty vessakävijöiden hengentuotteille. Tiettävästi taululla varustettu koppi houkuttelee vessakävijöitä tarkistamaan, onko tauluun saatu uusia seinäkirjoituksia. Taulu on kunniakkaasti palvellut Fennicumin naisten sosiaalisia tarpeita ja ihmisoikeuksia jo vuosia.

Tampereen yliopistossa vuonna 2007 hyväksytyn, vessakirjoituksia käsittelevän gradun tekijä Kirsikka Arkimies kuvailee tutkimiensa yliopiston vessojen seinäkirjoitusten sävyä keskustelevaksi. Arkimiehen mukaan ”kirjallisella wc-näyttämöllä” käydyn keskustelun suosituimpia aiheita ovat politiikka, parisuhde, uskonto ja seksi.  Arkimiehen näkemys on, että vessakirjoitukset perustuvat rakentavaan vuorovaikutukseen. Vessakirjoitukset ovat dialogisia, yhteisöllisiä ja leikillisiä. Vessan seinillä kysytään, murehditaan, neuvotaan, ollaan mieltä, kiistetään ja kannatetaan.

Minulle kirjallisella wc-näyttämöllä näyttäytyy usein kahta ääripäätä edustavien mielipiteiden taistelu: Ovatko vasemmistolaiset enemmän oikeassa kuin oikeistolaiset? Onko Jumala olemassa vai ei? Onko lihansyönti väärin vai voiko pupunruualla elää? Onko paheksuttavaa olla homo vai mielikuvituksetonta olla hetero?

Fennicumin naistenvessan valkoisessa taulussa pohditaan muun muassa sitä, onko aviollinen uskollisuus jalo tavoite vai turhaa omien tunteiden tukahduttamista. Toinen vannoo vapaan rakkauden nimeen: ”Pettäminen on yhteiskunnan luoma illuusio. Eikö teistä ole sairasta, että ihmiset ovat toistensa kanssa siksi, että ovat sopineet niin, ja määritelleet yhdessäololleen jotkin rajoittavat säännöt? Ja että puolisoiden pitäisi tehdä TYÖTÄ sen eteen, että tykkäisivät toisistaan vuodesta toiseen. Ei rakastamisen eteen tarvitse tehdä työtä – rakkautta joko on tai ei ole”.   Toinen taas uskoo, että parisuhteeseen sitoutuminen on tavoittelemisen arvoinen olotila: ”Ehkä parin vuoden päästä hieman enemmän parisuhteita nähneenä ymmärrät sinäkin, miksi puhdas rakkaus ei aina riitä”.

”Miksei kukaan kirjoita tänne mitään uutta? Onko vessakirjoittelu historiaa?” murehtii anonyymi kanssasisar suosikkivessakopissani Fennarilla. Estääkö joku kenties ennakolta meidän mahdollisuutemme julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä vessan seinän välityksellä? Vai pitääkö nykyään julkisessakin vessassa torttua vääntävän kansalaisen tuoda oma vessalukemisto mukanaan?

Googlessa tekemäni vessakirjoitukset-haun perusteella moni netissä kirjoitteleva näyttäisi paheksuvan vessakirjoittelua: sitä pidetään sotkemisena ja jopa julkisen omaisuuden tuhoamisena. Monien julkisten vessojen seiniltä pyyhitään kirjoitukset pois sitä mukaa kuin niitä syntyy. Arkimiehen gradun aineistona olleet lähes 500 seinäkirjoitustakin ilmeisesti säilyvät jälkipolville vain paperilla.

Jos tekstittömässä vessassa käyminen Fennicumilla pitkästyttää, suosittelen tabletin tai älypuhelimen ottamista mukaan vessakoppiin. Googlaamalla esimerkiksi ”kasvissyönti keskustelu” tai ”imetys keskustelu” löydät varmasti asianmukaista vessalukemista. Omia suosikkihakusanojani vessaan sopivan lukemisen löytämiseksi ovat ”lutkamarssi” ja ”mistä tietää, että mies pettää”. Fennicumin naistenvessassa kerrotaan myös tarinaa Luonnontieteiden talon vessasta, jossa seinäkirjoitteluperinne on vielä voimissaan…

Aino Tiitta

kuvat: Reeta Kujanpää