Haastateltavien profiilit ja lukukokemusta helpottavat hölmöt lempinimet:
Sinkku 1. (urasinkku) Olen itsenäinen ja uraorientoitunut nuori nainen. Aluksi seurustelin ja ajattelin sen kestävän. Eron jälkeen vakuutin itselleni, että kyllä 25-vuotiaana on sitten uusi mies ja ensimmäinen lapsi. No ei ole. Olen oppinut nyt tuntemaan itseni paremmin, kun kukaan ei ole minua määrittämässä. Saankin tyydytystä eri asioista, mitä aiemmin luulin.
Sinkku 2. (insinöörisinkku) Olen ujo ja epävarma insinöörimies. Olen töissä määrätietoinen, koska ura menee tällaisen henkilökohtaisen hömpän edelle. Erosin kolme vuotta sitten. Olimme niin kauan yhdessä, että on vaikea päästää vieläkään ketään niin lähelle. Pelkään että olen hakeutumassa alalle, jossa ei ole vapaa-aikaa. Miten sitten rakentaa suhdetta, kun aikaa on rajallisesti?
Sinkku 3. (opiskelijasinkku) Olen fiksu ja vahva opiskelijaneito, mutta salaa ihan hukassa. Aiemmin ajattelin tulevaisuutta parisuhteen ehdoilla, mutta erosin juuri ennen opiskelujen alkamista. Sen jälkeen olen joutunut pettymään ihmissuhteissa. Tiettyjen asioiden pitäisi mielestäni tapahtua tiettyyn aikaan, mutta ei se koskaan mene niin. Olen oppinut, että muut eivät ole vastuussa olostani, vaikka taidan kerjätä huomiota.
Varattu 1. (opiskelijaäiti) Olen kihloissa ja yhden lapsen äiti. Olen ahkera, vastuuntuntoinen ja väsynyt. Mikäli en olisi, en valmistuisi ensi vuonna. Mikäli en olisi, en muuttaisi kesällä omakotitaloon. Mikäli en olisi, kokisin tekeväni hallaa lapselleni. Siksi minä olen tällä hetkellä ahkera ja vastuuntuntoinen. Ja ennen kaikkea väsynyt. Luulin vuosia sitten, että tässä iässä ei tarvitsisi vielä huomioida muita ja elämäni keskipiste olisi oma napa.
Varattu 2. (avomieshippi) Olen tyttöystävän kanssa elävä opiskelijamies. Kuvailisin itseäni myös hipsteriksi ja hipiksi. Ennen opiskelujen aloittamista mieltä askarrutti lähinnä armeija ja kesätöiden saanti. Muu tulevaisuus ei huolettanut, en tietoisesti miettinyt elämää sen pidemmälle.
Varattu 3. (kihlattu) Olen rutinoitunut ja tasapainoinen opiskelijanainen, joka asuu tuoreen kihlatun kanssa vuokralla viidettä vuotta. Vuosia sitten ajattelin olevani 25-vuotiaana opintojen loppumetreillä, asuvani poikaystäväni kanssa ja ehkäpä jopa omistusasunnossa. Tämä on suurin piirtein toteutunut. Olen viime aikoina alkanut ymmärtää itseäni. Lapsi saa tulla kun on tullakseen.
Ensimmäinen mielikuva varatun tyypillisestä illasta liittyy sinkkujen mielestä poikkeuksetta telkkarin, sohvan ja ruoan pyhään kolminaisuuteen. ”Varattu katsoo telkkaria ja syö. Mies lämmittää lihapiirakat mikrossa. Jos suhde on hyvässä vaiheessa, nainen tekee jauhelihakastiketta”, urasinkku mallailee. Sinkkujen mielestä varatut suunnittelevat ja buukkaavat menonsa hyvissä ajoin, eivätkä ole spontaaneja. ”Viikonloppuiltaisin on sitten leffa ja mässyt. Vaihtoehtoisesti käydään kylässä tuttavapariskunnan luona. Jompikumpi on autolla”, urasinkku lisää.
Varatut kuvailivat sinkun arkea opiskelun ja hengailun variaatioiksi, mutta ”viikonloppuisin sinkulla on illan istumista, juhlimista, leffojen katselua, herkkujen syöntiä, morkkisjumppaa ja ehkä treffejä”. Ainoastaan kihlattu mainitsi, ettei sinkku välttämättä herää aamulla kotoaan.
Toiko tämä maailmaan mitään mullistavaa tietoa? Ei todellakaan. Pikemminkin pohdituttaa, että miksi se telkkari ja syöminen yhdistyy varattuihin jopa röhnöttämisen assosiaationa, mutta varatut eivät irvailleet tämän enempää sinkkujen tragikoomisen villistä yöelämästä.
Pyysin varattuja miettimään, mitä he voisivat sinkun elämästä kadehtia. Mitä sinkku voi tehdä ja varattu ei?
”Sinkun ei tarvitse tehdä ruokaostoksia ketään muuta kuin itseään ajatellen. Kukaan ei sano sinkulle, että pese pyykkiä tai siivoa”, kihlattu tokaisee. Avomieshippi ajautui pohtimaan sinkun vapauksia: ”Sinkku voi päättää ilman kummempia tilivelvollisuuksia lähtevänsä NYT tekemään kiinnostavaa asiaa X. Lisäksi oman itsensä ehdoton herruus kadehdituttaa toisinaan. Sinkun ei myöskään tarvitse pohtia tekojensa mahdollisia seurauksia kuin itsensä kannalta, näin kärjistetysti.”
Varattu kadehtinee siis vapautta, mutta millaista vapautta varatut kaipaavat? Vapaus käteen jää -kappale taustamusiikkinani mietin myös, että mihin vapaus seurustelun myötä muka hupenee? Olisihan varatullakin vapaus tehdä mitä tahansa, mutta varattu ei välttämättä haluakaan toteuttaa kaikkea päähän pälkähtävää. Lisäksi on muistettava, että kaikki ovat tietenkin erilaisia. Sinkku voi kokea, ettei hänellä ole yksinään edes mitään käyttöä kaikelle sille vapaudelle: ”Vakiintunut voi tehdä suunnitelmia ja toteuttaa asioita, joita ei välttämättä yksin tekisi. On paljon asioita, joissa on pointtia vasta silloin, kun ne tekee jonkun toisen kanssa”, opiskelijasinkku haikailee.
Varatut kuvailivat sinkun vapautta monipuolisesti: Sinkulla on vapaus olla yksin, kun sitä kaipaa. Sinkulla on vapaus tehdä asioita niin, ettei kukaan moralisoi valintoja tai valitsematta jättämisiä. Vapaus on varattujen mielestä myös mahdollisuutta impulsiivisuuteen. ”Voin lähteä kuukaudeksi reilaamaan Eurooppaan eikä tarvitse raportoida. Ei tule syyllinen olo”, insinöörisinkku haaveilee.
Vapaus tilivelvollisuuden paineista on sinkkujen etuoikeus, mutta ei sinkkukaan voi vain ottaa ja lähteä, jos opiskelu tai työ sitoo paikoilleen. Reppureissaajien myötä sinkkujen imago on romantisoitunut. Lukuisat tarinat kertovat, kuinka matkalla oleva sinkku löytää itsensä ja kokee elämänsä seikkailun. Oletteko muuten huomanneet, että kun seurusteleva ilmoittaa lähtevänsä yksin matkalle tai vaihtoon, matkakohteen kysymisen jälkeen tiedustellaan, että miten parempi puolisko mahtaa pärjätä sen poissaolon ajan.
Ehkä kyse ei olekaan vapaudesta, vaan riippumattomuudesta. Ja sitäpä sinkuilla riittää: ”En kadehdi paikoilleen jumahtamista. Varattujen silmät sulkeutuu kaikelta muulta. Ne kuvittelee ettei mikään muu ole mitään. Elämäni on mielenkiintoisempaa kuin varattujen”, urasinkku toteaa. Insinöörisinkku arvostaa myös riippumattomuutta: ”Mä voin panna ketä vaan ja sitä ei voi tuomita. Panna on aika raaka sana, mutta niinhän se on.”
Mitä sinkut sitten kadehtivat varattujen elämästä?
Insinöörisinkun mielestä varatun tulevaisuus on aina turvattu: ”Yhteiskunta odottaa, että sulla on joku, kenen kanssa menet naimisiin ja perustat perheen. Mulla se ei ole vielä turvattu. Ei ole kainaloa, johon mennä nukkumaan. Ei ketään, kenen kanssa oikeasti jutella. Varattu voi luottaa siihen, että elämässä on jotain, minkä varaan suunnitella. Voi luottaa siihen, että joku pysyy rinnalla ja rakastaa.”
Insinöörisinkku ei maininnut ystävien tärkeyttä, mutta avomieshippi sivusi aihetta: ”Seurustelevaisena on olemassa sellainen välitön turvaverkko. En epäile, etteikö sinkulla saattaisi olla tätä asiaa ajamassa vaikka läheisiä ystäviä tai kämppiksiä, mutta en ajattelisi niitä silti samoin kuin seurustelukumppania. Itselläni arjesta on aika vaikea saada otetta, jos tuo parempi puolisko lähtee käymään jossakin esim. viikoksi. Tietenkin jos olisin sinkku, tuskin kokisin elämääni näin.”
Varatut naiset eivät vaihtaisi elämäänsä sinkkujen kanssa, koska ainakin välitön läheisyys tuo onnea: ”Sinkku ei voi käpertyä jouluaattona miehen kainaloon kuuntelemaan Andrea Bocellin joulukonserttia, kun lapsi on jo nukkumassa, ilman että tuntuisi että jotain puuttuu. Silloin minulla on se kaikki, mitään ei puutu. Hyvä olo.” Kihlattu tempaisee vielä: ”Minä voin harrastaa seksiä aina, kun sille päälle satun!”
Pyysin varattuja pohtimaan vakiintuneen elämää sinkun näkökulmasta. Mitä sellaista sinkku mahtaa ajatella parisuhteesta, mikä ei oikeasti pidä paikkaansa?
”Kenties sinkulla päällimmäisenä tulee sellaisen me-ajattelun vastustus. Että vakiintunut henkilö puhuu itsestään ja elämästään me-pronominilla, mikä onkin suht luontevaa, kas kun yhteistä elämää tässä eletään. Sinkku kuvittelee minuuden täysin hukkuvan toisen ihmisen vaikutuksen alle, ja että pariskunnasta sulautuu kahden hengen parviälyolento, mikä on aika kaamea ajatus”, avomieshippi sanoo ja lisää, että kyse on lähinnä samanhenkisyyden löytymisestä.
Opiskelijaäiti päätti listata erilaisia sinkkutyyppejä: ”romantikkosinkku, jolla ei ole kokemusta parisuhteesta, voi kuvitella että parisuhde on kutakuinkin kuin onnellinen loppu jostain romanttisesta elokuvasta. Skeptinen sinkku saattaa ajatella, että voiko pysyä omana itsenään, jos on toisen kanssa. Pessimistisinkut ajattelee, että kannattaa bailata kunnolla, koska seurustellessa loppuu kaikki hauskuus.”
Urasinkku totesi oitis, että varatut luulevat sinkkujen olevan kännissä joka viikonloppu, ja että sinkut heräisivät mielellään aina eri miehen vierestä. Urasinkku toteaa vielä, että vaikka koko ajan on haku päällä, ei sinkku hyväksy kumppanikseen ketä tahansa. ”Olen onnellinen näin, tietääköhän varattu sitä?”, pohdinta jatkuu.
Opiskelijasinkku muistuttaa, että vaikka on vapaus tehdä asioita, niin kaikki sinkut eivät ole meneviä seikkailijatyyppejä: ”Sinkuillakin on pelkoja ja rajoituksia. Sinkku ei aina uskalla elää, kuten täysimääräisen sinkun kuuluisi. Lisäksi varatut olettavat, että olen onneton kaikilla elämänaloilla, koska minulla ei ole kumppania. Varatut säälivät myös huomaamattaan. Sinkun ei tarvitse kuin vähän valittaa yksinäisyyttä, niin varattu on tsemppaamassa. Ei tarvitse.”
Säälimisen lisäksi mainittiin tuomitseminen: ”Se on enemmänkin ne varatut keskenään, jotka tuomitsevat sinkkuja lortoiksi tai pukeiksi, ei niinkään sinkut, koska ne tietävät, mitä sinkun elämä on. Kyse ei ole aina seksistä, sinkku haluaa läheisyyttä. Varatut saa läheisyyttä kuitenkin joka ilta kun menee nukkuu”, insinöörisinkku miettii.
Aina kun valitan siitä, ettei ole miestä ja elämä on huonosti, ja että parisuhde tekisi minut onnellisemmaksi, niin siihen varattu sanoo, erityisesti pitkässä parisuhteessa oleva, että ’ei se parisuhde kaikkea ratkaise, kyllä niitä ongelmia on vaikka olisi parisuhteessakin’. Se on ihan helvetin ärsyttävää, koska kyllähän minä sen tiedän. Mutta jos ne parisuhteessa olevat yhtäkkiä menettäisivätkin kumppaninsa, niin se olisi niiden elämänsä suurin menetys. Ei sitä voi kieltää. Varatut ovat vaan niin vitun tottuneita siihen, että on joku. Parisuhde ei muka ratkaise, mutta kyllä se vaan ratkaisee, koska onhan se ratkaissut niiden elämässä monta asiaa. Varatut ei vaan tietoisesti tajua sitä. Eli älä vähättele. Arkielämän pienet ongelmat ovat ärsyttäviä, mutta ne eivät ole mitään verrattuna siihen tuskaan, ettei ole elämänkumppania ollenkaan.
Säälittää ainakin ne tapaukset, jotka ovat ensimmäisen poikaystävänsä kanssa, koska eihän ne näe kuin yhden miehen. Niillä on vain oma pieni maailmansa, oman ihmisensä kanssa, niin ei niistä oikein saa edes mitään irti, jos keskustellaan ihmissuhteista. Tavallaan niiden näköala on kapeampi. Ärsyttävää.
Mikset ole yhtään enempää kiitollinen siitä mitä sinulla on? En silti tarkoita, että sitä onnea tarvitsee tulla hieromaan naamani eteen. Onko sinulla omaa mieltä ollenkaan? Pystytkö tekemään päätöstä yksin? Oletko onnellinen oikeasti? Luultavasti olet kumminkin. Miten te sen teette?
Älä unohda elämää parisuhteen ulkopuolella. Älä jätä ystäviäsi. Vai onko parisuhteesi sen arvoinen? Lopettakaa se saatanan hiplaaminen saatanan uusrakkaat, vaikka olette olleet jo kaksi vuotta yhdessä. Vittu se ärsyttää. Pitää antaa toisen mennä eikä saa olla mustasukkainen. Ei ole tervettä miettiä, että nyt se on kumminkin pussaamassa jotain muuta. Pitää antaa tilaa. Käy kyllä sääliksi, jos mun on varatun kaverin tyttöystävä on täys bitch ja pakottaa sen olemaan kotihissukkana.
Nouse sängystä vähän aikaisemmin, älä keksi tekosyitä, unohda joskus se puhelin ja Facebook, ala ottaa vastuuta! Ajattele joskus muitakin kuin itseäsi, niin sinusta tulee ainakin vähän siedettävämpi. Sinkuilla asioiden priorisointi on toisinaan pielessä. Sumentuu se mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Ulkopuoliset kärsii tästä. Älä marmata vaan ota ote! Kyllä yksinkin pärjää!
Kuinka paljon sinulla on yhden illan juttuja? Mihin sinun kaikki aikasi oikein menee, kun et saa kuitenkaan sitä pienintäkään aikaiseksi?
Nauti vapaudestasi. Nauti kun vielä voit. Myöhemmin tulevat toiset nautinnon aiheet.
Riikka Sandberg