Fennicumin aula oli täynnä tiedepäivävierailijoita, joille maistuivat myös Kannan myyjäisten herkut.

Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen tiedepäivä järjestettiin 24.4.2012 jo kolmatta kertaa. Tiedepäivästä on näin ollen tulossa arvokas perinne oppiaineemme akateemiseen elämään. Professori Kaisa Häkkisen sanoin tiedepäivä onkin osa normaalia tiede-elämää, joka on helppo järjestää vähällä vaivalla ja ilman rahallista panostusta.

– Tiedepäivän tarkoituksena on madaltaa raja-aitoja opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä. Tämä on turvallinen ympäristö esiintymisen harjoittelemiseen. Tiedepäivässä on mukana monen ikäistä väkeä, ja olen erittäin tyytyväinen, että nuorten osuus on suuri, Häkkinen kertoi avaussanoissaan.

Tiedepäivän tavoite on myös kohottaa oppiaineemme profiilia. Tavoite on onnistunut, sillä idea on levinnyt jo muihinkin oppiaineisiin. Tieteen tekemisen kannalta tämä vuosi on ollut oppiaineessamme erityisen hyvä: suomen kielessä on tehty jo kolme väitöstä alkuvuodesta, ja lisää on tulossa.

Tiedepäivän aikana saatiin kuulla kuusi esitelmää ja yksi paneelikeskustelu. Näiden lisäksi Fennicumin aulassa oli esillä postereita, jotka esittelivät tällä hetkellä tehtävää tutkimustyötä tiiviisti. Posteriesitelmiin kuului esimerkiksi useampi Satakuntalaisuus puheessa -hankkeeseen kuuluva tutkielma.

Kirsti Siitonen ja Ilmari Ivaska kertoivat opiskelijan roolista tutkimusprojekteissa.

Hankkeet siis todella elävät ja edistyvät konkreettisesti muun muassa opiskelijoiden tekemien tutkielmien avulla, mistä Kirsti Siitonen ja Ilmari Ivaska puhuivat päivän viimeisessä esitelmässään. Hankkeessa työskenteleminen onkin usein tutkijan uralle tähtäävälle opiskelijalle tärkeä askel.
– Projektityöskentely vahvistaa asiantuntijuutta, ja opiskelija pääsee tutustumaan paremmin tutkimusyhteisöön ja sen toimintakulttuuriin sisältäpäin, Ivaska kertoi.

Samoin opiskelija pääsee tutustumaan tutkimusyhteisöön juuri tiedepäivään osallistumalla. Kandidaatintutkielmaansa esittelemään oli rohkaistunut Kukka-Maaria Wessmann, joka oli tutkinut Googlen käyttöä oikeakielisyysongelmissa. Hänen tulostensa mukaan yliopisto-opiskelijoista noin 75 prosenttia käyttää Googlea ratkoessaan oikeakielisyyskysymyksiä.
– Googlea pidetään nopeana, helppona ja luotettavampana kuin omaa kielitajua. Lisäksi tekstit tuotetaan tietokoneella, joten on helppo vilkaista Googlesta ratkaisua. Muita apuvälineitä ei välttämättä edes tiedetä, Wessman kuvaili tuloksiaan. Toisaalta ne loput 25 % prosenttia, jotka eivät käytä Googlea oikeakielisyysongelmissa, muun muassa pitivät Googlea epäluotettavana.

Googleen voi Wessmanin mukaan luottaakin yleisimmissä tapauksissa, mutta lopulta hän kannusti fennistejä luottamaan ensisijaisesti itseensä. Wessman sai tutkielmaesitelmästään hyvää palautetta, ja häntä kehotettiin jopa kirjoittamaan aiheesta Turun Sanomiin. Tutkimustulokset kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä.

Näiden lisäksi Tanja Vaittinen kertoi muotisanoista, Päivi Valtonen kertoi fokusryhmän soveltamisesta lingvistiseseen tutkimukseen, Terhi Honkola yhdisti lingvistiikan ja biologian havainnollistamalla kielten välistä ja kielen sisäistä muutosta evoluutiobiologisessa viitekehyksessä ja Tero Kaihlavirta kertoi gradussaan tutkivansa identiteettiä kansanlingvistiikan ongelmana. Päivän lopuksi paneelikeskustelussa keskusteltiin kieltenopiskelijan roolista asiantuntijana. Tiedepäivässä yleisöä riitti koko päivän, ja Fennicumin aulassa pidetyn Kannan myyjäisten tarjoilut hupenivat mukavasti parempiin suihin.

Teksti ja kuvat: Annele Saikkonen