Niina Salmi työskentelee kansainvälisissä tunnelmissa S2-opettajana. (kuva: Niina Salmi)

– Minulle työllistyminen oli yllättävän helppoa, kertoo Niina Salmi. Hän on työskennellyt S2-tuntiopettajana Paasikivi-Opistossa kolmen vuoden ajan. Salmi pääsi nykyiseen työhönsä ”onnenkantamoisen kautta” jo heti kandivaiheen jälkeen. Maisteriopinnot hän suoritti loppuun päivätyön ohella.

Annika Halttusen tarkoituksena oli hakea työpaikkaa gradunteon lomassa, mutta hän saikin töitä nopeasti. Viestintäpäällikkönä hän vastaa Perustayritys.fi Oy:n sekä Suomen Yrityskaupat Oy:n viestinnästä ja markkinoinnista.

Laura Ticklénkin löysi oman alan töitä jo graduvaiheessa. Viimeisen opiskeluvuotensa hän kävi graduseminaarissa Helsingistä käsin. Tällä hetkellä Ticklén työskentelee tiedottajana Nuorten Akatemiassa.

Kaikki kolme ovat päässeet oman alan tehtäviin jo opintojensa aikana, joten siirtymä työelämään ei ole ollut yhtäkkinen. Silti se mietitytti etukäteen.

– Tietenkin tulevaisuus pelotti. En ollut perinteinen suomen kielen opiskelija, joka valmistuisi äidinkielenopettajan ammattiin. Oman alan työpaikan myötä pelot kuitenkin hälvenivät, kertoo Halttunen.

Työllistyminen voikin tuntua erityisen epävarmalta ilman opettajan papereita. Moni hankkii opettajan pätevyyden varmuuden vuoksi, vaikkei alalle haluaisikaan. Salmi innostui S2-alasta vasta kesken pedagogisten opintojen. Ticklénille ja Halttuselle taas oli alun perin selvää, etteivät he tähtää opettajiksi.

Käytännön työelämätaitoja

Salmi ja Halttunen ovat yhtä mieltä siitä, että yliopistossa tulisi opettaa enemmän työelämätaitoja, koska juuri niiden kohdalla muutos on suuri.

– Mielestäni yliopisto ja työelämä ovat kaksi täysin erilaista maailmaa. Olen oppinut nykyisessä työpaikassani paljon enemmän työelämän taitoja kuin yliopistolla. Jos ei aio ryhtyä tutkijaksi tai opettajaksi, ei mielestäni ole tarjolla kursseja, jotka tukisivat esimerkiksi viestinnän taitoja, pohtii Halttunen.

Ticklén näkee asian hieman toisesta näkökulmasta:

– Vastavalmistuneena sitä on hyvin terässä ja perillä oman tieteenalan viimeisimmistä virtauksista. Valitettavasti työelämässä tylsyy melko nopeasti. On sääli, ettei vastavalmistuneita rekrytoida hanakammin ja luottavaisemmin, vaan potentiaalin annetaan väljähtyä. Olen hyvin kiitollinen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluille, joka järjestää mentoriohjelmaa. Sitä kannattaa hyödyntää.

Aikuisten juttuja

Työelämään siirtyminen tuo mukanaan uuden päivärytmin ja velvoitteita. Naiset ikävöivät eniten opiskelutovereitaan ja pitkiä lounas- ja kahvitteluhetkiä. Lisäksi opiskelijaelämän vapaus aiheuttaa kaihoisia tunteita: enää ei voi jäädä kotiin nukkumaan, jos ei huvita tai edellinen ilta on venynyt pitkäksi.

– Eniten kaipaan opiskelijaelämän sosiaalisuutta. Opettajan työ kun on lopulta aika yksinäistä. Tenttejä ja gradua sen sijaan ei ole ollenkaan ikävä, toteaa Niina Salmi.

Säännöllistä palkkatyötä osaa arvostaa opintotukikituutuksen ja tulorajojen jälkeen.

– On kivaa, kun pystyn suunnittelemaan asioita ja tekemään aikuisten juttuja, kuten hankkimaan asunnon, kertoo Salmi.

Kiinnostu, ole valpas ja tee työtä

Työllistymistään pohtiva suomen kielen opiskelija saa naisilta tärkeitä neuvoja. He painottavat erityisesti itseä kiinnostavien asioiden opiskelun ja kaikenlaisen työkokemuksen tärkeyttä.

– Kaikki työkokemus on tosi hyvästä. Harjoittelu kannattaa tehdä nimenomaan alalta, jolle haluat työllistyä. Lisäksi on hyvä hankkia oman alan työkokemusta jo opiskeluaikana. Ainakin itselläni työllistyminen olisi voinut olla huomattavasti vaikeampaa, jos olisin lähtenyt etsimään oman alan töitä vasta valmistumisen jälkeen, summaa Salmi.

– Kun opiskelee itseä kiinnostavia asioita, päätyy todennäköisesti tekemään kiinnostavaa työtä. Yllättävät yhdistelmät kannattavat. Jos mielii viestinnän tehtäviin, kannattaa olla substanssiosaamista joltain alalta, miltä vain. Sen takia kannattaa ottaa kursseja muista tiedekunnista, harrastaa ja tehdä kesäisin sellaisiakin töitä, jotka eivät heti tunnu tukevan omia opintoja. Kun hakee töitä, pitää kirjoittaa selvästi ja rohkeasti auki, mitä osaa, sillä työnantaja ei ole ajatustenlukija eikä tunne kaikkien opintojen sisältöjä, pohtii Ticklén.

– Minut on rekrytoitu töihin junan työskentelyhytistä. Kannattaa siis pitää silmät ja korvat auki. Kontaktit ovat todella tärkeitä. Pitää myös muistaa opiskella niitä asioita, joita itse pitää mielenkiintoisena. Ei kannata väkisin opiskella opettajan pedagogisia, kertoo Halttunen.

Hän kannustaa humanisteja myös yrittäjyyteen:

– Ainut työllistymiskeino ei ole työskennellä jonkun toisen alaisena, vaan yhtenä vaihtoehtona on työllistää itse itsensä!

Meri Heikkilä

Etusivun kuva: Laura Ticklén