Yrjänä Ermalan ohjaama Mielipuolen päiväkirja on kummallista katsottavaa. Nikolai Gogolin päiväkirjan muotoon kirjoitettu novelli taipuu Ermalan käsissä onnistuneesti usean eri henkilöhahmon esitykseksi. Näytelmä kertoo pomonsa lyijykyniä teroittelevan virkamies Aksenti Ivanovitsh Poprishtshinin mielen murentumisesta rusentavassa toimistomaailmassa.

Esityksestä on vastuussa vanhan polven ylioppilasteatterilaisista koostuva ryhmä Harmaat pantterit, mutta mukana on paljon nuoria tekijöitä. Erityisen eläväisiä ovat ympäriinsä nuuhkuttelevat ja kihnuttelevat koirat (Nadja Uusiperhe, Mariam Magomedov ja Maria Virtanen).

Nimiroolin esittävä sympaattisen röllimäinen Rauli Mickelsson osaa olla niin hyvin hullu, että hämmentää. Novellissa hulluus lisääntyy hienovaraisemmin, mutta Mickelssonin Poprishtshinilla viiraa kyllä jo ihan ensimmäisestä kohtauksesta saakka. Silti mielenmaisema muuttuu kaoottisemmaksi loppua kohden, ja varsinaisiin sfääreihin noustaan avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan miniluennolla kuunatseista ja kaikkeudesta.

Ermalan tulkinnassa Gogolin pikkuvirkamiehestä on tullut höpsähtänyt kadunmies, joka kuvittelee ympärilleen verkkosukkaisia taloudenhoitajia ja pitää itseään Espanjan kuninkaana. Mickelsson ei ole perinteisen teatraalinen mielipuoli, vaan hänen hahmonsa hulluus perustuu täydelliseen ennakoimattomuuteen, mikä on paljon tehokkaampaa.

Iso rooli on myös päähenkilön kalsareilla, jotka täyttyvät ja tyhjentyvät lyijykynistä, lautasista ja muusta rekvisiitasta. Koko näytelmän ajan jännittää, pysyvätkö ne jalassa (eivätkä ne lopulta pysykään).

Lähinnä venäjänkieliset lauluosuudet rytmittävät tarinaa hienosti, ja niitä kuuntelee ilokseen. Harvoin ammattilaisteattereissakaan kuulee näin laadukkaita ja puhtaita laulunumeroita. Pieni live-orkesteri soittaa sitä vinksahtaneemmin mitä vieraantuneemmaksi päähenkilön monologi muuttuu. Lavastuksesta mieleen painuvat erityisesti kauniit mustetahrajäljennökset.

Esitys on samalla koskettava, humoristinen ja vieraannuttava. Mielipuoli pysyy mielipuolena ympäristön paineista huolimatta tai juuri niiden takia.

Näyttämölle jää leijumaan eltaantunut maksamakkaran löyhkä.

Meri Heikkilä