Jos avasit tämän odottaen sitä yhtä ”koronapandemia blaa blaa blaa” -tekstiä, niin onneksi olkoon, tämä on juuri se teksti!
Yksi Kannan hallituksen tärkeimmistä vuosittaisista tehtävistä on tarkastaa läpi kaikki Kannan edellisen toimikauden aikana tapahtunut rahaliikenne. Niin tänäkin vuonna: pari viikkoa sitten kokoonnuimme edellisen vuoden sekä istuvan hallituksen puheenjohtajien ja taloudenhoitajien kesken Kannan toimistolle, ja kävimme läpi kaikki kauden 2020 pöytäkirjat ja tiliotteet. Viimeistään tässä kohtaa viime vuoden tapahtumat muuttuivat omissa silmissänikin jotenkin konkreettisiksi. Vielä alkuvuodelta tarkastettavana oli muun muassa lukuisia sitsimaksuja, Pikkulaskiaisen lippukuluja ja myyjäistarvikkeiden kulukorvauksia. Mutta mitä pidemmälle vuotta edettiin, sitä ohuemmiksi tarkastettavat paperipinot kävivät.
Voitteko uskoa, että tätä poikkeuksellista elämää on jatkunut kohta jo kokonainen vuosi? Jo vuoden verran korona, poikkeusolot ja muiden Maan asukkien typeryys ovat tarjonneet helppoa Small talkin aihetta aina niinä hetkinä, kun ihmisiä on vihdoin pystynyt näkemään. Mutta en varmaan ole kovinkaan väärässä, jos veikkaan, että alamme varmasti kaikki olemaan myös enemmän tai vähemmän kypsiä näihin poikkeusjärjestelyihin, Zoomissa istumiseen ja yksinäisyyteen. Mitä lähemmäs vuodenvaihdetta päästiin, sitä enemmän somessa näkyi toiveita siitä, että vuosi 2021 saapuisi nopeammin, ikään kuin vuoden vaihtuessa pandemia katoaisi kuin sormia napsauttamalla. Tämän turhautumisen seurauksista saakin nyt lukea uutisista päivittäin.
Toki toiset meistä reagoivat asioihin aivan eri tavoilla. Olen toisaalta ollut ihan tyytyväinen lukiessani esimerkiksi hyvinvointikyselyihin tulleita kommentteja siitä, miten joillekin etäopiskelu ja kotona pänttääminen ovatkin toimineet itseasiassa oikein hyvin – toisille jopa luento-opetusta paremmin. Voisinpa samaistua. Pystyisinpä itsekin kotona ollessani keskittymään olennaiseen, enkä huomaisi jok’ikista nurkan takaa kurkistavaa pölypalloa ja kirjahyllyssä hieman liian kenalleen kallistuvaa kirjaa (joka on muuten aivan väärässä paikassa näiden muiden kirjojen järjestykseen nähden, pitääkin laittaa koko hylly uusiksi), tai voi kunpa ajatukseni eivät aivan pakonomaisesti palaisi jatkuvasti keittiössä odottavaan tiskivuoreen. Aivan kuin oma koti ei muutenkaan olisi riittävän ”akateeminen ympäristö” opiskelulle, sillä asioiden oppiminen tuntuu täällä aivan mahdottomalta. Kaipaan todella kirjastoja ja niissä mahdollistuvaa opiskelurauhaa.
Tämän kaiken lisäksi etäillessä oma vastuu omista sosiaalisista suhteista ja niiden ylläpitämisestä on myös ihan toista luokkaa. Kaipaan opiskelutovereitani, varsinkin muita kantalaisia ja ihmisten kanssa keskustelua. Zoom-tapaamisissa ei vaan pääse aivan samaan tunnelmaan. Eikä sosiaalisia kohtaamisia voi syntyä ns. vahingossa, vaan kaikki on suunniteltava etukäteen ja joskus jopa vain toisen kuulumisten tiedustelu vaatii useiden päivien valmistautumisen.
Liekö siis hieman surullista tunnustaa, että tällä hetkellä lähes ainoita sosiaalisia kontaktejani luentojen ulkopuolella, kämppiksen ja äitini lisäksi, ovatkin muut Kannan hallituslaiset. Mutta en kyllä toisaalta valita!
Voin myöntää, että oloni ennen viime vuoden syyskokousta ja tämän uuden hallituksen valintaa oli hyvin jännittynyt. Pelkäsin, ettei kokoukseen osallistuisi ainuttakaan ihmistä, jota hallitustoiminta kiinnostaisi. Tai että paikallaolijat joutuvat lopulta soittelemaan kaikki kantalaiset tuttunsa läpi, jotta hallitus saadaan kasaan edes väkisin. Eihän Kanta ole pystynyt vuoden aikana järjestämään tapahtumia, joiden avulla hallituksen toimintaa olisi voitu tehdä näkyväksi. Uskaltaako kukaan ylipäätään edes hakea hallitukseen, kun kaikki on niin epävarmaa?
Mutta pelkoni osoittautui turhaksi, sillä kaikki pestit täytettiin (saatiin jopa yksi uusi pesti lisää) ja nyt tuntuu, että kaikki meni lopulta juuri niin kuin pitikin. Suoraan sanottuna olen hyvin onnellinen näistä tyypeistä. Porukkaa löytyy laidasta laitaan, on konkareita ja monta fuksia (!!!), ja niin löytyy myös motivaatiota. On uusia innovatiivisia ideoita ja tapahtumakonsepteja, sekä inspiroivaa suunnittelua. Joskus seuratessani tätä ajatusten vaihtoa tuntuu jopa siltä, ettei tämä poikkeustilanne ehkä tosiaankaan ole mikään lopullinen juttu. Viime vuonna muutos tuli yllättäen, mutta nyt siihen on ehditty jo sopeutua, joten energiaa erilaisten juttujen suunnitteluun on ihan eri tavalla. Ja katseet on suunnattu kohti tulevaisuutta. Voinen siis todeta, että Kanta on tänäkin vuonna oikein hyvissä käsissä.
Eli uusi vuosi, uudet kujeet ja uusi Kannan hallitus! Toivo sopii tähän kuvioon harvinaisen hyvin.
Tai kuten eräs jäsenemme viime pikkujouluissa totesi: Kanta palaa!