Kieleke on järjestänyt jälleen perinteisen, jokakeväisen kevätrunokilpailun. Kilpailuun osallistuu yhteensä yhdeksän mitä upeinta, keväistä ja inspiroitunutta runoa, jotka pääset lukemaan ohessa olevan keväisen kukkakuvan alta.

Kielekkeen toimitus kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita. Kilpailun voittajarunon äänestyksestä tiedotetaan paikkoin.

Inspiraatio
Kovasti sitä etsin
Mistä sen löysin
Arjessa on kauneutta
Normaali on kaunista

Ole huoletta
Kaikki se mitä etsit
On niin lähellä
On avattava silmät
Kaikelle lähelläsi

Älä unelmoi
Kokeile tyydytystä
Rakkaus on tässä
Tunne se ihollasi
Älä haikaile kauas

Huomaa pienetkin
Aarteet tässä nyt
Olemme pientä
Kaikki suurta silti on
Elämäsi on kaunis

(Väinö Yuhan)

Osma
Saamarinmoinen työmaa
Mielekästä ja mukavaa silti
Aina niin ihanaa

(Osmaaja)

yössä kuljen kohti rantaa
en enää tunne ikävää
sinua kohtaan
kevättuuli puhaltaa
päästän muistostasi irti
ja elän elämäni kevättä.

(kevätperhonen)

puro solisee
mustarastaat räpisee
lehtien peittämä maa mutainen on
absintti tuo turmion

(Valo yössä)

Lynissä runoillaan
Runoja punoillaan
Tanssilattialla ujoillaan
Pöydässä rujoillaan

Hyvä on palkinto
Se on suuri nautinto
Tärkeintä on inspiraatio
Minulle se on automaatio

Paras taide spontaania on
Vaan inspiraatio loppui nyt

(Tekstituomarit 2/3)

Mustarastaan laulu
Uuttuu värikiehkuroiksi teeheni
Puskee maitona mustan kahvin läpi
Arjen lohtu
Kaatosateessa, ilta-auringossa

Urpiaisen tyhjät silmät, rakkaustoive
Päättyi ikkunaruutuun
Mutta kolmen euron poistoruusut hengittävät,
Kasvattavat huokuvan punaisia nuppuja
Kukkien burleskia

Palaavat lokit ovat todiste rauhasta
Kaartavat ylös, kokoavat ilmavirtaa, keveyttä
Sininen nielee kaiken.
Valkoiset liikkujat lasiaisella, linnut palopommeja
Muttei täällä.

Haave
linnuista joita ei päivisin näe
Mullan pehmeydestä kämmeniä vasten
Kevään tuomista sokeista pisteistä,
uuden rakkauden tuskallisesta jälkiviisaudesta.

(Piilevä)

Harmaan sävyjä
pimeitä värejä
tuskailen:
maassa vain mätiä käpyjä

JO RIITTÄÄ!
Ulos mä pusken

juurakon raoista
kallion koloista
peltojen povesta
mustasta mullasta
rantojen railoista

Ulos kylmästä tyrmästä
roudan rajusta kourasta
MÄ PONNISTAN!

Taivaan sineä tervehdin
valon voimasta vapisen
kurkien kiekaisut kuulen
ja pienen puron porinan

Näin kaikille kuiskaan:
OLEN TÄÄLLÄ

                                       !
                                  N
                               I
                           E
                       T

              N
          E
      S

vaikkakin vain sentein
valon vallan vahvetessa
huomaat huutoni huikean

värien värinän

Kevään kaikista vehreimmän

(Jesu Ilmari)

Pusikosta kuuluu rapinaa
Varokaa jokituuppareita
Kun yltyy metakka liikaa,
Tikru huokaa.
Ja taas kerran Suma voittaa.

Juhlaruuaksi hunajaa?
Ei, vaan Porkkania
Risto Reippaan patonkia,
Nasi-Nisua,
päälle holitonta.
Uskomatonta,
miten fennistejä on näin monta
täällä harmaan taivaan alla
keväthangella,
tai mitä siitä on jäljellä.

(Journanisti)

kevyempi kevät

illan saattama aurinko
kääntää turkkisi mustansävyt kupariin
tassusi ovat pehmeää samettia,
kirkkaat silmäsi smaragdia.
kun tarkkailet ikkunasta kevätlintujen liitoa,
minä mietin kuinka tähdet neuloivat juuri
sillä hetkellä oikeanlaisia kuvioita
kun saavuit elämääni

olet minulle ne kaikki asiat,
jotka haluan ympäriltäni löytää:
olet kaikki lapsuuden luetut kirjat,
metsän salaiset sivupolut lihaviin kuusikkoihin,
lumen alta paljastuva vehreys ja maaliskuinen valo,
suosikkilaulut ja rinnassa riipivät runot

yöllä uneen painuessani osaan jo aavistaa
pian pörröisen turkin painautuvan poskeani vasten.
”miu!” tervehdit, kellahdat päälleni pieneksi keräksi.
niin jälleen tuo rintakehälläni kirnuava kehräys
saa sisälläni kaikki sateet sammumaan
ja kiireinen kevääni tuntuu kevyemmältä

(Kissankello)

Kilpailun järjestäjä ja jutun koostaja on runojen ystävä ja sanataiteilija itsekin, neljännen vuoden kantalainen, Mariette.