Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Fennicumilla hengittäminen kävi tukalaksi.
Kuinka minusta tuli koditon

Mikä on takuuvarma keino saada vanhempi opiskelija katsomaan kaihoisasti taivaanrantaan? Kysy häneltä Fennicumista.

Tuo henkilökunnan ja opiskelijoiden kohtaamispaikka, autuas kielitieteen keidas, jokaisen fennistin märkä uni. Siellä kaikki oli paremmin, henkilökunta saavutettavissa hihaa nykäisemällä, se mahdollisti aamuiset rupattelut kanssaopiskelijoiden kanssa. Se oli oma pieni pakopaikka jokaiselle Turun yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten rakastajalle.

Jokainen post-Fennicum suomen kielen opiskelija ei ole voinut välttyä Fennicum-mädätykseltä. Harvemmin kuitenkin tulee ilmi, kuinka katastrofaalinen sisäilmatilanne Fennicumissa oli. Moni oppiaineen henkilökunnasta suorastaan kärsi oman työpaikkansa sisäilmasta, ja jopa oppilaat oirehtivat huonon sisäilman vuoksi. Ehkä olikin loppujen lopuksi kaikkien kannalta parasta, että Fennicumin ovet suljettiin. Muutos on aina välillä hyvästä, ja tuskin kenellekään opiskelijalla on aito rakkaussuhde ja kaipuu kasaan tiiliä ja muita rakennusmateriaaleja. Konkreettista Fennicum-rakennusta ei siis ole ainakaan minun ikävä, mutta kodittomuuden tunteen aiheuttaa se, ettei enää ole yhtä kiintopistettä kampuksella, jossa oppiaineen opiskelijat ja henkilökunta kokoontuisivat säännöllisesti saman katon alle. Yhteinen koti puuttuu.

Hämeenkadun ongelma on henkilökunnan saavutettavuus, tai oikeastaan sen puute. Fennicumilla luontaisia kohtaamisia tapahtui päivittäin, mikä ylläpiti mahtavaa suhdetta henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Nyt lukkojen taakse joutunut henkilökunta ja opiskelijoiden hajaantuminen ympäri kampusta ovat ajaneet tämän parisuhteen kriisin partaalle. Lisäksi opiskelijoiden kohtaamiset toistensa kanssa yli vuosikurssien olivat päivittäisiä. Yhteisen kodin puutteessa myös verkostoituminen saman alan opiskelijoiden kanssa on hankalaa. Kannan päivystykset ja muu toiminta pyrkii aktiivisesti korvaamaan tätä puutetta, mutta jos et ole Kannan toiminnassa mukana, jäät helposti ilman minkäänlaisia kontakteja muihin vuosikursseihin.

Miten parisuhdekriisi siis ratkaistaan? Yhteisöllisyyspäiväkokeilut ovat ainakin olleet jonkinlainen laastari henkilökunnan ja opiskelijoiden suhteen ylläpitämiseen, ja niiden suotaisikin jatkuvan. Arcanumiin muutto tuo myös jonkinlaista toivoa siihen, etteivät tulevaisuuden fennistit olisi ihan yhtä kodittomia kuin nykyiset. Arcanumin tilanne on kuitenkin vielä varsin epäselvä, ja nähtäväksi jää, mihin se johtaa. Tässä vaiheessa, kun Arcanumiin muuttoa valmistellaan, onkin tärkeää piirtää selkeät suuntaviivat sille, mitä me suomen kielen opiskelijat haluamme Arcanumilta. Uuden kodin ja kohtaamispaikan kenties? Toivoa siis kuitenkin on! Ja sitä ennen hankalasta tilanteesta on koetettava löytää ne hyvät puolet.

Lohtua koti-ikävään voi hakea kanssakantalaisista ja Kannan toiminnasta. Saavu esimerkiksi Kannan myyjäisiin kohtaamaan henkilökuntaa, ja ilmoittaudu mukaan yhteisöllisyyspäiviin. Kannan päivystykset ja muut tapahtumat ovat oiva keino verkostoitua muiden opiskelijoiden kanssa yli vuosikurssirajojen. Kun toimintaan lähtee mukaan, saattaa pian huomata, että koti löytyy kantalaisten keskeltä. Silloin kodittomuus ei tunnu ihan niin pahalta.

Minnamari Räsänen
Kirjoittaja on neljännen vuoden suomen kielen opiskelija ja Kannan tiedottaja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen toimitus:

Päätoimittajat:
Julia Heino, jusuhe[at]utu.fi
Mikko Kiippa, mitkii[at]utu.fi
Noora Vesterinen, nomave[at]utu.fi

Toimittajat:
Saana Luoma, samalu[at]utu.fi
Mira Orko, msorko[at]utu.fi
Lyyra Virtanen, maanev[at]utu.fi