Näin se vaan menee. Syksy lähenee loppuaan ja niin tekee myös asemani Kannan koulutuspoliittisena vastaavana. Hassusti jäävät minun osaltani kesken niin maisterivaiheen muutosten kuin uuden opetussuunnitelman puiminen. Sellaiselle ihmiselle kuin minulle, joka lukee elokuvan spoilerin ja romaanin viimeisen sivun ennen tuotteen kuluttamispäätöstä, tekee vaikeaa jättää tehtävä ”kesken”. Ja aivan erityisesti, koska en pääse eturintamalla kuulemaan, mitä muutoksia oppiaineen henkilökunta on päättänyt tehdä.

On jokseenkin koukuttavaa olla asemassa, jossa pääsee kuulemaan tuoreimmat uutiset ja juorut heti ensimmäisten joukossa, ja sen lisäksi vielä pystyy vaikuttamaan niihin. Ja voi, koulutuspoliittisena vastaavana tähän asemaan pääsee nopeammin kuin ehtii Kotuksen sanoa. Ensitöikseni sain lähettää oppiaineen henkilökunnalle hallituslaisten terveiset pääsykoeuudistuksesta. Hieman yllättäen pääsin myös kertomaan mielipiteeni siitä, pitäisikö oppiaineemme opintopolun sivuilla sinutella vai teititellä hakijaa (oma vastaukseni taisi olla varsin ympäripyöreä, sillä minulla ei vielä siinä tilanteessa ollut kunnollista mielipidettä asiaan). Enkä missään nimessä unohda sitä kuhinaa, minkä maisterivaiheen muutokset ovat oppiaineen kokouksissa aiheuttaneet.

Teidänkin palautteenne aina risuista ruusuihin ovat päätyneet henkilökunnan kuuleviin korviin kerran jos toisenkin. Esimerkiksi joulukuisessa opintosuunnitelmapalaverissa käsiteltiin sähköisten kirjatenttien vaihtoehtoisia suoritusmuotoja, jotka te otitte esille jo kevään 2017 kurssipalautekyselyssä. Vaihtoehtoisia suoritusmuotoja arvioitiin puolin ja toisin. Keskustelu synnytti sekä ideoita kirjatenttien lukemisen helpottamiseksi että kritiikkiä vaihtoehtoisten suorittamismuotojen tarpeellisuudesta. Kopon terveisinä ja kehotuksena siis sanon, että palautemahdollisuuden tullessa avatkaa sanaiset arkkunne! Oli palautteesi sitten pelkkää kiitosta tai vaihtoehtoisesti kriittistä, on jokainen palaute äärettömän arvokas.

Vaikka on vaikeaa päästä irti keskeneräisistä asioista ja isoveljen roolista, teen se hyvin mielin. Tämä muija lähtee siis kiltisti jännän äärelle ihmettelemään, mitä uusi, tuoreuttaan ihanasti höyryävä hallituksemme suomen kielen oppiaineesta puhumattakaan keksii meidän eduksemme ja iloksemme.

Hyvää joulua, saturnaliaa, yulea ja kaikkia muita mahdollisia lomia jokaiselle kantalaiselle ja lukijalle!

Rosa Mäntylä 

kirjoittaja on Kannan koulutuspoliittinen vastaava ja kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija Turun yliopistossa