Muistan selvästi, kun kaksi vuotta sitten kesäharjoittelun jälkeen palasin Keski-Suomesta takaisin Unkariin. Kaipasin Suomea ja suomen kieltä. Koska juuri silloin aloitin fennougristiikan maisteriopinnot, minun oli keksittävä tutkimusaihe jo siinä vaiheessa, jotta ehtisin kirjoittaa tutkielmani kunnolla. Koska nuoruudestani asti olen ollut innokas morfologia- ja syntaksifani, silloinen lauseopin opettajani, professori László Keresztes suositteli haastavaa tutkimusaihetta: referatiivirakenteiden (tai partisiippirakenteiden) kieltämistä, eli kiellonnostoa.

Haluaisin lyhyesti selittää, mistä on kyse. Tutkin kiellonnostoa objektitäydennyksenä esiintyviä sivulauseita korvaavissa lauseenvastikkeissa, joita kutsun gradussani referatiivirakenteiksi. Referatiivirakenne on infiniittinen lauseke, jonka muodostaa partisiippipohjainen neen– tai vAn -nipputunnuksen sisältävä muoto, referatiivimuoto (ISK 2004 § 538). Koska näissä rakenteissa esiintyy infiniittisiä verbimuotoja, näitä on mahdotonta kieltää suomen kielen finiittisellä kieltoverbillä. Tällaiset referatiivimuodot esiintyvät lauseessa kuitenkin hallitsevan verbin täydennyksinä, joten niiden kielto ilmenee hallitsevan verbin kiellon kautta. Tässä tapauksessa referatiivimuodon kielto nostetaan päälauseeseen, eli hallitsevan verbin tasolle, tästä johtuu nimitys kiellonnosto. Kiellonnosto tarkoittaa siis sivulauseen (referatiivirakenteen) sisältöön kohdistuvan kiellon nostamista päälauseeseen tai sen muuttamista finiittiseksi alisteiseksi lauseeksi (Hakulinen 1970). Ymmärtämisen helpottamiseksi havainnollistan edellämainittua esimerkkilauseen transformaation avulla, jossa alleviivattu partisiippiverbi kielletään:

1. Opettaja sanoi lasten tulevan.

          1.1  Opettaja ei sanonut lasten tulevan.

         1.2  Opettaja sanoi, että lapset eivät tule.

Lausepareista näkyy selvästi, että kahden eri kieltämistyylin välillä on merkittävä ero, puhumattakaan kaikista muista mahdollisista kieltotavoista, joita on siis lukuisa. Koska negaatiotransformaatiossa merkitys voi muuttua, aihe oli tutkimuksen arvoinen. Kiinnostuin aiheesta myös, koska kiellonnostoa käsittelevää kirjallisuutta on hyvin vähän.

Opetushallituksen gradun kirjoittamiseen tarkoitettu stipendin myötä saatoin käsitellä aihetta suomenkielisessä ympäristössä. Käytinkin mahdollisuuden hyväkseni, ja jo maisteriopintojen alkuvaiheessa pääsin Helsingin yliopistoon tutkimaan aihettani suomen kielen tohtoriopiskelijan, Jutta Salmisen, ohjauksella. Tutkielman ytimen muodostava luku on kyselytutkimus, johon osallistui noin tuhat ihmistä. Aineistoni perustuu siis elävään kieliainekseen. Käytännöllisen tutkimuksen kautta tutkin referatiivirakenteiden esiintymistiheyttä, ja aineiston avulla sain kattavan kuvan mahdollisista vaihtoehdoista referatiivimuotojen kiellossa. Kyselylomakkeessa oli sekä transformaatiotehtäviä että valintatehtäviä, joissa vastaajien piti seurata omaa intuitiotaan.

Kyselytutkimuksen tuloksista selvisi, että referatiivirakenteen käyttö puheessa ei kuulosta luontevalta vastaajien korviin; se voisi olla jopa negatiivisesti leimaava. Ei kuitenkaan voida sanoa, että niitä ei voi käyttää ollenkaan puhutussa kielessä, koska lukutiedot näyttävät, että ne voivat ilmestyä puheessa – vastaajat noteerasivat samalla, etteivät itse välttämättä käyttäisi niitä, vaikka voivat kuvitella jonkun sanovan niin. Referatiivirakenteet – kuten lauseenvastikkeetkin – ovat nimenomaan uutiskielen ominaisuuksia, mutta niitä voi käyttää puheessakin kontekstista riippuen. Kuitenkaan puhekielessä referatiivirakennetta ylipäätään ei suosita. Sitä vastoin, kirjoituksessa referatiivirakenteet ovat tyylikkäitä ja ne tekevät lauseesta sujuvamman. Vastaajien mukaan sivulauseiden kasaaminen kertoo kouluttamattomasta kirjoittajasta. Jotkut tietenkin pitävät että-lauseista enemmän, mutta tulokset osoittavat selvän suosion referatiivirakenteiden käytöstä kirjoitettaessa. Kirjoitetussa kielessä käytetään referatiivirakenteita selvästi sivulauseita mieluummin.

Tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa, että sivulauseiden kielto on suosituin ja käytetyin tapa kieltää referatiivimuotoa, mutta päälauseen kielto on myös mahdollinen tapa kieltää partisiippimuotoja. Valintaan vaikuttaa toisaalta sekin tosiasia, että onko kyseessä kirjoitettu vai puhuttu kieli. Valinta perustuu myös kontekstiin: sekä kiellonnoston että referatiivirakenteen käytöllä on oma paikkansa ja mahdollisuutensa.

Boglárka Elek
Kirjoittaja on debreceniläinen suomen opiskelija ja aito viinin ystävä.

Kuva osoitteesta pixabay.com