Huomaan selaavani Facebookin etusivua ylös ja alas, vaikka siinä ei ole mitään uutta. Harkitsen jopa lenkille menemistä, vaikka ulkona vihmoo jotakin veden ja rännän välimuotoa. Tiskitkin kiehtovat oudolla tavalla, vaikka yleensä vältän niitä kuin ruttoa.

Ahdistaa ja stressaa. Jos en saa näitä opintopisteitä, niin mitä sitten käy. En aloittanut lukemista tarpeeksi ajoissa, ja nyt kaikki kasautuu niskaan. Kolme tenttiä yhden viikon sisällä ja kaikkiin niistä kaksi kirjaa luettavana.

Tämä tenttistressi on ainakin itselleni valitettavan tuttua. Joillakin riittää selkärankaa tarttua toimeen ja pysyä kirjan ääressä vaikka koko päivä, mutta myös monille se on välillä vaikeaa.

Yksi syy lukemisen välttelyyn voi olla se, että kasaamme itsellemme liian suuria odotuksia. Luemme liian tarkkaan, yritämme opetella asioita liian yksityiskohtaisesti ja takerrumme jollekin sivulle, miltä ei pääse eteenpäin. Silloin ottaa lopulta helposti ihan sama -asenteen, kun ei ymmärräkään jotakin kaavaa tai käsitettä.

Toisekseen ongelmana voi olla se, että kokoamme liian monta tenttiä liian lyhyelle aikavälille. Eihän kukaan jaksa lukea kuutta tenttikirjaa viikossa täydellä teholla. Jos on liikaa tekemistä, ei välttämättä jaksa tehdä yhtään mitään.

Joskus taas ei vaan huvita. Bileet, kaverit, harrastukset ja kaikki muu vapaa-aika menee sanojen synteettisyyden ja glottaaliklusiilien edelle. Silti, kesken bileiden, takaraivossa tykyttää soimaava omatunto.

Jos kova stressi on ottanut vallan, voi olla todella vaikeaa tarttua toimeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että sillä se lähtee millä on tullutkin: stressi helpottuu kummasti, kun vaan alkaa lukea. Itselleen voi suoda tauon silloin, kun esimerkiksi pölyjen pyyhkiminen alkaa tuntua mielekkäämmältä.

Maailma ei kaadu huonosti menneeseen tai hylättyyn tenttiin. Aina voi yrittää uudelleen. Myös silloin, kun ne kaikki kolme samana päivänä ollutta tenttiä menevät puihin. Toisaalta muistuttaisin, että itseään ei kannata ajaa piippuun näin nuorena, ja monta tenttiä samana päivänä on yleensä huono yhtälö.

Tärkeintä on, että yrittää jotain – jos tietty asia ei aukene, sen voi ohittaa ja keskittyä kirjan muihin lukuihin. Ne muut kirjan asiat kun voivatkin olla aika mukaansatempaavia.

Anna Pihlajamäki