Halloween pohjautuu kelttiläiseen sadonkorjuujuhlaan, samhainiin. Keltit uskoivat, että kaksiviikkoisen juhlan aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat heikkenivät ja henget kulkivat yrittäen houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Henkien pelotteluksi sytytettiin kokkoja ja poltettiin nauriista koverrettuja kynttilöitä.
Kristinuskon levittäydyttyä kelttiläisille alueille, kuten Irlantiin, Skotlantiin ja Englantiin, samhain-juhlaan sekoittui kristillisiä aineksia ja se sai nimekseen All Hallows’ Eve, kaikkien pyhien yö. Juhla levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvun alkupuolella irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten mukana. Nykyään nauris on vaihtunut Yhdysvalloissa pitkälti kurpitsaan, mutta juhla on silti täysissä voimissaan hieman kaupallisemmin perintein.
Latinalaisessa Amerikassa eräänlainen Halloweenin vastine on kuolleiden päivä, Día de los Muertos, joka taas on peräisin atsteekkien ja mayojen rituaaleista. Juhla on iloinen ja peräti riehakas sen synkästä aiheesta huolimatta. Vainajien haudalle viedään esimerkiksi helyjä, kukkia tai tequilapulloja. Kotona syödään runsas illallinen, joka omistetaan kuolleille. Kuolleiden päivän yleinen symboli on värikkäät pääkallot, calaverat, joita maalataan esimerkiksi naamioihin ja nukkeihin.
Japanissa vietetään syksyisin buddhalaisten esi-isien muistolle Bon-juhlaa. Juhlat perustuvat uskomukselle, että esi-isät tulevat tällöin elävien luo vierailulle. Perinteisiin kuuluu esimerkiksi lyhtyjen lähettäminen virran vietäväksi. Myös kotien edustoilla poltetaan tulia.
Suomikaan ei ole jäänyt osattomaksi syksyisistä pidoista. Perinteeseemme on kuulunut syksyisin järjestettävä sadonkorjuujuhla, kekri. Kekrinvieton avainasemassa on ollut ruoka, vieraita kestittiin lammaspaistilla ja esimerkiksi punajuurta sisältävillä kekripyöryköillä. Syömään kutsuttiin myös suvun kuolleet. Kekri oli luonteeltaan iloinen juhla, jolloin laulettiin ja tanssittiin.
Myöhemmin samaan ajankohtaan osui kirkollinen pyhäinpäivä, ja kekriä alettiin pitää myös vainajien muistojuhlana. Nykyään juhlaa vietetään lähinnä vain Kajaanissa: ohjelmaan kuuluu kekripukin poltto ja tanssiesityksiä. Kekrin tilalle on rantautunut Halloween-kulttuurin vaikutteita Yhdysvalloista.
Nippelitietoa:
Mikael Agricolan mukaan Kekri olisi alkujaan ollut jumalolennon nimi. Hänen runomuotoisessa luettelossaan vanhoista suomalaisista jumalista sanottiin, että Kekri olisi lisännyt karjan hedelmällisyyttä: ”Käkri se liseis Carjan casvon.” Nykyiset tutkijat ovat kuitenkin enimmäkseen sitä mieltä, että kekri on alkujaankin merkinnyt juhlaa, ei jumalaa.