Vaimotesti (Alkuteos: The Rosie Project)

Otava, 2013

Kirjoittanut: Graeme Simsion

Suomentanut: Inka Parpola

Sivuja: 333

”Minua oli koko elämäni ajan kritisoitu tunteiden puutteesta, ikään kuin tämä olisi jokin absoluuttinen epäkohta. Keskustelut psykiatrien ja psykologien kanssa — jopa Claudian kanssa — alkavat aina siitä lähtökohdasta, että minun pitäisi olla enemmän ”kosketuksissa” tunteisiini. Todellisuudessa he tarkoittavat, että minun pitäisi antaa niille periksi. Olen täysin tyytyväinen voidessani havaita, tunnistaa ja analysoida tunteita.”

Näin ajattelee Don Tillman, 39-vuotias genetiikan professori australialaisen Graeme Simsionin esikoisromaanissa.

Simsionin romaani on hauskaa ja virkistävää luettavaa. Se kertoo lievästi autistisesta Donista, joka päättää etsiä itselleen vaimon vaikeuksista huolimatta. Hänen omien sanojensa perusteella hän olisi loistava yksilö aviopuolisoksi, onhan hän menestynyt ja hyväkuntoinen, mutta sosiaalististen taitojen puute on pitänyt vaimoehdokkaat kaukana. Koska deittailu on kaiken lisäksi aikaavievää ja se sotkisi Donin tarkan minuuttiaikataulun, hän päättää laatia testin, jolla rajataan suurin osa naisista pois heti alkumetreillä.

Tuntuu siltä, että sosiaalisesti hieman erikoiset nerot ovat tämän hetken muotijuttu. Don Tillman liittyy sulavasti sellaisten kuuluisuuksien kuin Sherlock Holmesin ja Sheldon Cooperin rinnalle. Don on erittäin rakastettava hahmo, jonka menolle ei voi kuin vain nauraa hyväntahtoisesti. Kukapa keksisi laatia testin, jolla etsitään itselleen sopiva vaimo!

Testi osoittautuukin niin tehokkaaksi, ettei juuri kukaan nainen läpäise seulaa. Ne vähät, jotka läpäisevät, eivät tunnu ymmärtävän Donia lainkaan. Lopulta Don suostuu siihen, että hänen ystävänsä Gene valitsee vastanneiden naisten joukosta yhden sen sijaan, että Don kävisi kaikki vastaukset läpi. Pian Don huomaakin, että hänen kotiovellaan seisoo Rosie, joka on täysin sopimaton hänen vaimokseen: hän tupakoi, on kasvissyöjä, on ammatiltaan baarimikko eikä ole koskaan ajoissa! Rosiella on kuitenkin ongelma, jossa Don voi auttaa häntä. Vaimoprojekti joutuu hetkeksi syrjään ja Rosie-projekti alkaa.

Omalla tavallaan Vaimotestin voisi katsoa olevan kuin nuortenromaani, jossa nuori tutustuu ensimmäistä kertaa seurustelun ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa päähenkilönä tosin on aikuinen mies, joka on elänyt koko elämänsä sinkkuna. Don joutuu opettelemaan seurustelun kummalliset säännöt, joita me kaikki muutkaan emme välttämättä ymmärrä, mutta joita me silti usein noudatamme. Kirja kritisoikin mielestäni monia nykyajan yhteiskunnan normeja ja sitä, kuinka pienellä poikkeavuudella on mahdollista saada oudon leima. Donin toimintatavat pystyy erittäin hyvin ymmärtämään, vaikka samalla tajuaa, miksi muut pitävät Donia erikoisena. Tämä kirja sopikin osuvasti yhteen semantiikan kurssin kanssa, sillä lukiessa pystyi pohtimaan, mistä kaikki väärinymmärrykset saivat alkunsa.

Kirjan alkupuolella hämmästelin, eikö Simsion ole koskaan käynyt keskustelua yhdenkään naisen kanssa, sillä jotkut Donin treffikokeiluista ovat täysin käsittämättömiä, mutta kun Rosie astuu kuvioihin, alkaa peli parantua. Rosie on piristysruiske, joka saa koko kirjan hengittämään. Kirjan alkuperäinen nimikin viittaa siihen, että loppujen lopuksi tarinassa on kyse enemmän Rosiesta kuin vaimon etsimisestä.

Jos kirjalle pitäisi antaa miinuksia, moittisin hieman sen elokuvamaista kerrontaa ja loppua, joka on turhan yleistä romanttisille komedioille. Mutta annettakoon elokuvamaisuus Simsionille anteeksi, onhan hän myös käsikirjoittaja ammatiltaan. Pääsääntöisesti Vaimotesti on hysteerisen hauska kertomus sellaiselle lukijalle, joka tykkää nokkelasta tekstistä, toimivista vitseistä ja persoonallisesta päähenkilöstä.

”Minun oli pakko turvautua keinoon, joka ei ollut varsinaisesti laiton mutta epäilemättä moraaliton. Perustelin sen kuitenkin sillä, että olisi moraalittomampaa olla toteuttamatta lupaustani viedä Rosie illalliselle. Le Gavrochen online-varaussysteemissä oli oma palvelu VIP-asiakkaille, ja onnistuin tekemään varauksen dekaanin nimellä sen jälkeen, kun olin kirjautunut sisään käytettyäni kohtuullisen alkeellista hakkerointiohjelmaa.”

Anna Mattila