Koetan tässä kirjoitella puheenjohtajan palstalle ja samanaikaisesti seurata Leijonien kamppailua Ruotsia vastaan… Twitteristä. Kirjoitan siis ensimmäistä kertaa tälle palstalle, ja vaikka kalmanlinja vilkkuu jo edessä, tekstiä ei oikein tunnu suoltuvan. Menenkin Ylen urheilusivuille saamaan tarkempaa kuvaa ottelusta, ja miksen saman tien avaa televisiota ja ryhdy oikein seuraamalla seuraamaan ottelua. Mutta hei, taitaa lipaston punttisali kumista tyhjyyttään, kun koko Suomen kansa on keltaisen lehdistön tuella anonut vapaata töistä ja koulusta ja ties mistä päästäkseen seuraamaan ottelua. Siispä sinne!

Salil eka, salil vika, mutta nyt tämä johtui tosiaan Suomen pelistä – eli salil ainoa. En ole käynyt salilla sitten lokakuun, mitä ennen en kertaakaan, joten ymmärtänette, että nyt jos koska oli aika käydä. Kun oli niin hiljaistakin.

Jaahans, puheenjohtajan palsta ei kirjoittanutkaan itseään, kun kävin pullistelemassa. Suomikaan ei ainakaan vielä ole voittanut skabaa. Ei kai auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni…

Vetkuttelu. Töiden lykkääminen, tahallinen viivyttely, PROKRASTINAATIO (ai kauhia) on vakava ongelma luovilla aloilla ja erityisesti yliopisto-opiskelussa. Moni kokee kauhua tyhjän paperin tai näytön edessä (muun muassa allekirjoittanut) ja päättää siirtää työn aloittamista tai hankalasti etenevän projektin jatkamista hamaan tulevaisuuteen, vaikka sisimmässään tietää, että tämä vain vaikeuttaa entisestään otteen saamista.

Yliopistomaailmaan tällainen käytös istuu kuin nenä päähän. Yliopistohan antaa opiskelijalle vapauksien lisäksi paljon vastuuta, ja tämän vastuun alla murtuvat monet. Proseminaaria aloiteltaessa itse tutkielman esittely on vielä kaukana hamassa tulevaisuudessa, ja koska se on siellä, on vielä paljon aikaa käydä sitseillä, harrastaa tyhjän punttisalin haistelua tai kenties opiskella jotain nopeammin realisoituvaa (missä ei ole mitään pahaa). Tähän kaikkeen on totisesti aikaa, mutta määräpäivän lähestyessä jälkiviisas soimaa itseään ja syyttää kirjoittamisen aloittamattomuudestaan juuri sitsejä, punttista ja muuta opiskelua.

Väärin.

Jälkiviisaan on tuolloin hyvä katsoa ympärilleen ja tarkkailla opiskelijatovereitaan. ”Aa, mutta tuossahan on X, joka on samassa seminaarissa kanssani ja kävi samoilla sitseillä ja oli muistaakseni  kännissä”. Kuitenkin jälkiviisas saattaa myös huomata, että X:n kandi on kasassa, eli samoilla aikaresursseilla voi myös saada jotain aikaiseksi.

Istuitko koko päivän kirjaston lukusalissa hytisemässä? Saitko jotain tehtyä? Etkö saanut? Hukuitko internetiin, selasitko Facebookia tai viestittelitkö jonkun kanssa? Usein yhden tehtävän välttely tuo muassaan myös muun tekemättömyyden. Kirjastoon päästyään voi koettaa vältellä muiden tärkeiden asioiden tekemistä ja perustella tätä välttelyä käsillä olevan tehtävän tärkeydellä. Omalla kohdallani tämä kyseinen käyttäytymismalli on ollut tappaa kaunokirjallisuuden lukemisen tyystin. Kun havaitsen, että minun pitäisi lukea siihen perjantaina olevaan tenttiin, en kuitenkaan aloita siihen lukemista, vaan jätän kaiken lukemisen pois. Eli en voi lukea huviksenikaan, koska se aika on pois tenttiin lukemiselta, mikä ei kuitenkaan ole totta.

Lykkäämiseen ei ole yksiselitteistä parannuskeinoa, mutta apukeinoja löytää helpommin, kun tunnistaa vaivan itsessään. Toljota sitä paperia tai näyttöä, katsele ympärillesi, lue lähdekirjallisuutta. Ajatuksen harhailu on toisinaan hyväksi. Koetko, että saat paremmin aikaan asioita siellä kirjaston arktisessa lukusalissa? Mene sinne! Jos edessäsi on tietokone tai vielä pahempaa, interwebs, yritä pitää harhailusi kurissa siten, että tongit vain tehtävän tekemiseen liittyviä sivuja. Voit myös asettaa etukäteen itsellesi tietyt sijaistoiminnot. Jos tärkeä asia n ei ota edistyäkseen, siirry tärkeään asiaan y.

Viime neuvon kaltainen toiminta ei tietenkään edistä ensisijaista tehtävää, mutta mikäli oikeasti välttelet tätä tehtävää tekemällä muuta hyödyllistä työtä, morkkis on pienempi. Morkkis muuten kasvaa sitä mukaa, mitä lähempänä deadlinea räpelletään, kunnes lopulta tuntuu siltä, että jo pelkästään se, että olet herännyt myöhemmin kuin suunnittelit, on tehtävän kannalta olennaista eikä enää voi aloittaa tehtävän tekemistä. Yhyy. (Huom. kaikki esimerkit ovat omasta elämästäni.)

Jos koet, että opiskelustasi ei tule mitään, koska et millään saa aloitettua tai jatkettua töitä, YTHS:llä on ammattiapua, nimittäin opintopsykologia ja -psykiatria. Myös Kannan tarjoamasta opintopiirimahdollisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti: töiden tekeminen helpottuu, kun niitä tekee kavereiden lempeän painostuksen alla. Tsemppiä! Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta tiettävästi tuhannet ihmiset ovat selvinneet voittajina koetuksesta, joka yliopistona tunnetaan, ja kun mietit asiaa, huomannet, ettei sinullakaan ole mitään syytä olla selviämättä.

Kas niin. Olen antanut kertoa itselleni, että Suomi hävisi Ruotsille 2‒1. Smör. Samoin tämä teksti hävisi minulle, ja päätoimittajakaan ei ole vielä ahdistellut, joten eiköhän tämä ollut tässä. Lisää Leon lässytystä taas seuraavassa Kielekkeessä!

Leo Valjanen, Kanta ry:n puheenjohtaja