Olipa kerran, männä talvena, eräs poikkeuksellisen synkkä ja sateinen ilta. Kannan hallituksella oli luvassa varsin mukava illanvietto uusien ja vanhojen hallituslaisten kanssa – tiedossa oli siis perinteiset vallanvaihtajaiset. Vaikka sade rummuttelikin ikkunoita, viini ja hyvä seura lämmittivät iloisten hallituslaisten mieliä, sillä viiniähän oli tarjolla yllin kyllin – paitsi tulevalle taloudenhoitajalle, joka saapui ankarasti myöhässä unohdettuaan koko illanvieton (tai ei unohtanut, ei vain elänyt kalenterinsa kanssa samalla aukeamalla). Arvaatte varmaan jo, kuka tämä tuleva taloudenhoitaja oli; kyllä, se olin minä.

Vallanvaihtajaiset vaihtuivat epävirallisiksi koomailujatkoiksi ja siinä istuessani toimiston mukavalla sohvalla, iskin pääni takanani olevaan, arkistohyllyssä pölyttyvän kansion terävään reunaan. Kääntyessäni katsomaan, mikä kirottu sai pääni jomottamaan, silmiini osui teksti ‘Kannan vanhat tilinpäätökset’. Tottahan toki tämä alkoi kiinnostamaan ja pian toimistolle vielä jääneet hallituslaiset rupesivat koluamaan läpi vanhoja kansioita, jotka pursusivat kaikenlaista jännittävää materiaalia, aina Kanta ry:n perustamisvuodesta 1961 asti. Mietittiin, että hitsi, muidenkin pitäisi nähdä nämä, koska kyllähän kansioita selatessa aikaa saatiin kulumaan tunti jos toinenkin ja oi, että me naurettiin, me naurettiin niin paljon. Ja siitä se idea sitten lähti.

Saanen siis esitellä teille artikkelisarjan, jossa käydään läpi Kannan historiaa varsin rennosti ja visuaalispainotteisesti. Pääsette siis nauttimaan mahtavista kuvista . koko tulevan lukuvuoden ajan, koska rakkaat kanssaihmiset, tämä kaikki ei todellakaan mahdu yhteen artikkeliin. Artikkelin ensimmäisessä osassa keskitymme vain ja ainoastaan valokuviin ja nimenomaan niihin vanhimpiin mahdollisiin, tottakai. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, säästän teidät enemmiltä läpinöiltä ja hyppään suoraan itse asiaan, eli valokuvia, olkaa hyvä.

Saana Kallio

Iltaa on ilmeisesti vietetty sisarjärjestömme SANEn kanssa. SANE on siis Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö, joka on muuten perustettu vain vuosi Kannan jälkeen! Omiin silmiini pisti kylläkin ensimmäisenä kuvateksti ‘Antti Väinämöisenä’, liekö tässä tuoreelle koulutuspoliittiselle vastaavallemme oiva nakki vaikkapa Kannan pikkujouluihin…

Miksei me pelata enää jääkiekkoa? Me pelataan vaan jotain jalkapalloa. Hmph.

…Ja miksei me enää järjestetä Tallinnan reissuja? Olen kyllä melko varma, että jos järjestäisimme, jättäisimme ylioppilaslakkimme kotiin.

Kuten kuvasta voitte päätellä, olemme jakaneet Kritiikin kanssa vuosien varrella paljon muutakin, kuin vain toimiston.

Näitä patikkaretkikuvia oli paljon. Ilmeisesti se on ollut hyvin suosittua silloin vuonna miekka ja kilpi, herää kysymys, miksei ole enää.

Yritin googlettaa tuon ‘Prosenttikuntokävelyn’. En löytänyt mitään.

Aika virallisen näköistä pikkujoulumeininkiä, etten sanoisi. Miksei meillä ole tuollaista tyylikästä mikrofonia enää? (Ei sillä, ei se varmaan kyllä ole koskaan meidän oma ole ollutkaan.)

SKOL = Suomen kielen opiskelijoiden liitto, jonka toiminta lakkasi 80-luvun alussa ja jonka jatkajaksi Osma ry perustettiin vuonna 1993.

Ja ilmeisesti jälleen Tallinnassa. (Oikeasti, mikä tuo juttu noiden ylioppilaslakkien kanssa on, ehkäpä silloinen muotivillitys?)

Lyijykynällä kirjoitetut kuvatekstit; ylin kuva: “PJ Tiina Lehmusvaara + siht. Tuoppi Tuovila juoruilevat vieraista viis välittäen.” (Jännittävää tavutusta, ma huomaan.)

Alempi kuva: Ulkoministeri Markku Salminen teeskentelee viisaan miehen päänsisäisiä tuskia. Siulalaiset viis välittävät. (Aika välinpitämätöntä, ma huomaan.)

Ylimmän kuvan kuvateksti:”Siulalaisvieraat ihailevat tuomaansa boolimaljaa, mutta olivat viis välittäneet täyttää sitä iloksemme.”

Keskimmäisen kuvan kuvateksti: “Tässä varaPJ Toikkis Toikka mutristelee  pusihuuliaan ja välittää viis käyttäytymissäännöistä.” (Luulenpa, että joku naispuolinen henkilö on kirjoittanut nämäkin kuvatekstit.)

Alimman kuvan kuvateksti: “Tiina luimuilee ja pelkää tomeroita siulalaisia. Mutta viis siitä.