Jaiks, apua, voi ei, tästä ei tuu mitään, mä kaadun!!!! Kutakuinkin tältä kuulosti ensimmäinen laskuni Alpeilla. En ollut lasketellut muutamaan vuoteen ja laskettelukokemukseni rajoittui lahtelaisena muutamaan Messilän Kettumäen laskuun. Tuntui heti, ettei tämä ollut ehkä se paras paikka muistella, miten se laskettelu nyt taas menikään. Olin kuitenkin täysin väärässä.

On mahdotonta kuvailla, millainen lasketteluloma Alpeilla on. Se täytyy kokea. Maisemat olivat henkeäsalpaavat ja eritasoisia rinteitä riitti satoja kilometrejä. Aurinko paistoi ja vuorenhuiput hipoivat pilvetöntä taivasta. Mont Blanc siinsi horisontissa. Erityisen hienoja maisemia näki hiihtohisseissä, jotka nousivat todella jyrkästi todella korkealle. En ole missään muualla nähnyt yhtä upeita luonnonmaisemia, vaikka olenkin matkustellut paljon.

Terassielämää alppikylässä

Matkamme kahdeksasta päivästä laskettelimme kuusi. Aluksi turvauduin helpoimpiin sinisiin rinteisiin. Punaiset eli keskitasoisen rinteet olivat parhaita, jos niissä ei ollut kumpareita. Kerran laskin myös mustasta eli vaikeimman tason rinteestä, vaikka aluksi hirvitti. Laskimme eritasoisia rinteitä pitkin myös toisiin alppikyliin ruokailemaan. Hienoimpia muistoja on ehdottomasti ravintolan terassilla kuuden asteen lämmössä kylmän juoman nauttiminen huiman laskettelun jälkeen upeita rinteitä katsellen. Kuuden päivän laskettelu varusteineen ja hissilippuineen maksoi reilut 200 euroa – ei kovin paha hinta hienoista maisemista ja upeista rinteistä.

Mont Blanc!

Hurjin laskettelukokemus oli kylämme lähialueen korkeimmalta huipulta eli yli 2 000 metristä alas lasketteleminen. Sydän pamppaili sitäkin enemmän, kun huomasin rinteen huipulla hiihtohissin vieressä muistomerkin – liekö siinä joku tässä rinteessä henkensä menettänyt? Asiaa ei ollut ranskan kielen taidottomana aikaa jäädä sen enempää pohtimaan. Pakko oli laskea alas, vaikka rinne oli jäässä, jyrkkä ja epätasainen. Alas kuitenkin pääsin niin, että reisilihaksia tuli aika kivasti jumpattua.

Herkut fondue ja minttukaakao

Lasketella sai aamuyhdeksästä iltakuuteen. Muutamana päivänä rauhoituimme laskettelun jälkeen afterski:ssä minttukaakaoita nautiskellen. Rinteen alla kylässä oli monia baareja ja jopa oma dj. Maanantai-iltana rinteessä oli myös lasketteluesitys, jossa hypittiin hyppyreistä ja esiteltiin myös pelastuskalustoa. Illalla kävimme syömässä alppikylämme Les Getsin loistavissa ranskalaisissa ravintoloissa. Tuli nautittua kalaa, kanaa ja pihviä sekä pitsaa ja myös fondueta ja alppilettuja herkullisten täytteiden kera.

Kylässä oli ihania pieniä kauppoja, joissa myytiin ranskalaisia ruokatarvikkeita, kuten fondue-aineksia, alppisuklaata ja ihania leivoksia. Myös tavallisessa ruokakaupassa käynti oli elämys, kun aamiaistarvikkeita valitessa piti arvailla, onko kyseessä jogurtti, rahka vai maitorahka.

Genevekin viehätti

Pyhän Pietarin katedraali Genevessä.

Matkan lopuksi yövyimme Genevessä, josta lentomme Suomeen lähti maanantai-aamuna.

Kiertelimme kaupunkia, söimme ja tutustuimme myös sveitsiläiseen yöelämään. Vaikka oli sunnuntai ja useimmat kaupat olivat kiinni, näyteikkunat olivat sitäkin hienompia. Rahaa ei palanut, mutta ihastella sai muun muassa hienoja pankkirakennuksia, kelloliikkeitä ja suklaakauppoja. Myös Pyhän Pietarin katedraali ja kuuluisa Geneve-järven suihkulähde tulivat katsottua.

Alpit ja Geneve 10.3.–18.3. Muistot ovat kultaiset. Palaan luoksenne koska tahansa.

Janina Jokimies