Kuolemisessa on metaforisessa mielessä kyse vain oikean valinnasta ja väärän jättämisestä, muistuttaa kirjoittaja. ( Kuva: Wikimedia Commons)

Aina silloin tällöin on pakko kuolla päästäkseen eteenpäin. Aika usein itse asiassa. Jatkuvasti, jos totta puhutaan.

Kuolemaa ei tarvitse kuitenkaan pelätä. En tarkoita kuolemaa fyysisesti, vaikka varmasti siihenkin päädytään, mutta en myöskään tarkoita kuolemaa minään ikävänä vertauskuvana, kuten tappiona, epäonnistumisena tai muuna surkeutena. Epäonnistua ei tarvitse koskaan ja kuoleminen itse asiassa auttaa nimenomaan välttymään siltä.

Meillä on usein harhaanjohtavia käsityksiä elämästä, kasvusta ja kehityksestä. Me ajattelemme, että kasvu on jotakin joka kulkee vain eteenpäin ja eteenpäin. Vähän niin kuin isommaksi ja isommaksi, loputtomasti eteenpäin.

Mutta kun eteenpäinkin on suunta, on kasvua jotenkin ohjattava. Kaikki kasvit, kukat ja puut esimerkiksi, ohjaavat kasvuaan kohti aurinkoa. Vierailemalla missä tahansa metsässä voi todeta sen tarkkailemalla, minkälaisiin asentoihin ja minkämuotoisiksi puut ovat kasvaneet. Lehdet kohti aurinkoa, aina ja aina vain.

Joskus jäämme jumiin ja silloin on osattava päästää irti siitä, mikä on. Puu saattaa kasvattaa liian raskaan oksan ja se irtoaa. Varjoon jääneet oksat kuihtuvat ja kuolevat pois turhina. Ota sisiliskoa hännästä ja se lähtee irti! Huh! Liikenneonnettomuuden jälkeen voi todellakin olla järkevää amputoida ruhjottu jalka.

En sanonut, etteikö kuoleminen koskaan sattuisi.

Mutta kuoleminen on muutakin kuin akuuttia ja järisyttävää. Ei ole pakko päätyä murhaajan vangiksi ja sahata jalkaansa irti päästäkseen pakoon. Kuoleminen on kaiken turhan, minkä tahansa turhan tai haittaavan, taakse jättämistä. Kuoleminen on valintaa toimivan ja ei toimivan väliltä. Se on valintaa halutun ja ei halutun väliltä. Se on alituista päätöksentekoa. Ja se on hyvä tiedostaa.

Jos siis luulet, että elämäsi on pelkkää paisumista, uuden ja uuden hankkimista, lisän ja lisän keräämistä, saatat olla väärässä. Toki voit niin tehdä, mutta et ehkä pääse sinne minne haluat. Et ehkä kasva oikeaan suuntaan, kohti aurinkoa. Et voi täyttää koko maailmaa. On olemassa kontrasteja ja ääripäitä, joita ei voi kaikkia olla samaan aikaan.

Minkälaisia valintoja teet? Minkälainen olet? Mitä ajattelet? Kaikki mitä olemme ja mitä teemme, on joko turhaa tai hyödyllistä, haittaavaa tai auttavaa. Ensin on toki oltava selvillä, minne haluaa mennä, mitä haluaa tehdä ja kuka haluaa olla, mutta siitä eteenpäin kysymys on vain sen oikean valinnasta. Ja sen väärän jättämisestä. Kuolemisesta.

Se on taito, joka on opittava, joka saattaa sattua, mutta on kaiken sen arvoista. Olen kuullut sanottavan, että kipu on välttämätöntä mutta kärsimys on valinnaista. Kipu syntyy siitä, kun luopuu turhasta. Kärsimys syntyy siitä, että kantaa turhaa mukanaan.

Teemu Palanne