Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Ystävät vaihdossa – vanhat tutut sekä uudet tuttavuudet

Lähdin syyskuun alussa Müncheniin vaihtoon kuudeksi kuukaudeksi. Kun en enää näe tuttuja opiskelukavereitani ja muita ystäviäni joka päivä, pystyn katsomaan ihmissuhteitani uudesta näkökulmasta. Ja silloin iskee epävarmuus, koska ihmissuhdetaidot joutuvat koetukselle. Jopa mieluiten omissa oloissaan viihtyvä persoona voi tuntea olonsa yksinäiseksi reissun päällä. Kuitenkin uudessa ympäristössä sosiaalisten kontaktien solmiminen on elintärkeää. Onneksi se tapahtuu melkein kuin itsestään, kunhan ensin uskaltaa tuppautua porukoihin mukaan.

Miten pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin?

Minun ja Münchenin välinen kuherruskuukausi, eli vaihe, jolloin kaikki on uutta ja kaunista, on takana päin. Nyt on aika kärsiä kulttuurishokin mukanaan tuomasta ulkopuolisuuden tunteesta ja koti-ikävästä. Mutta ei hätää, siihen oiva lääke on vanhat kaverit! Muutamia alan kaipaamaan heti ensimmäisellä viikolla, toiset haluan jättää kuukausiksi rauhaan.

Kotimaan tukiverkoista ei kannata luopua, sillä kun elämä uudessa maassa käy hankalaksi, vanhat kaverit ovat arvokkaampia kuin tuhat opintopistettä! Kenties sitä haluaa valittaa viikkoja jatkuvasta paperisodasta tai tarvitsee apua asunnon metsästyksessä. Vaikka ystävällä ei olisi konkreettisia neuvoja annettavanaan, jo hänen läsnäolostaan ja henkisestä tuestaan saa voimaa. Suosittelen pitkiä WhatsApp-keskusteluja ja parin kolmen tunnin puheluita, jos sille päälle sattuu. Aina ei tarvitse olla kerrottavana mitään suurta ja hienoa, pelkkä arkielämän ihmettely ja ystävän tutun äänen kuuleminen riittää.

Somessa on helppo jakaa kavereille mitä mieleen juolahtaa. Tekstareiden tykittämisen lomassa on hyvä muistaa postikorttien ja kirjeiden olemassaolo. Paperinen viesti on konkreettinen, ystävän omaa käsialaa, eikä siihen mahdu kuin muutama lause. Korttia kirjoittaessa täytyy oikeasti miettiä, mikä on kertomisen arvoista. Postikorttien lähettäminen on työlästä, mutta vaivan arvoista!

Saksalaisesta oluesta saa jutun juurta aikaiseksi - niin paikalliset kuin vaihtaritkin pitävät Augustiner-panimoa Münchenin parhaana.

Saksalaisesta oluesta saa jutun juurta aikaiseksi – niin paikalliset kuin vaihtaritkin pitävät Augustiner-panimoa Münchenin parhaana. (Kuva: Rachel)

Miten saada uusia ystäviä?

Kansainvälisiä ystäviä on helppo hommata esimerkiksi opiskelijajärjestöjen avulla. Yliopistostani Ludwig-Maximilian-Univerität:stä löytyy esimerkiksi klassisen musiikin orkestereita, purjehdusseura sekä queer-yhdistys. ESN eli Erasmus Student Network tarjoaa tekemistä miltei joka päivä. Olen tunkenut kaikkiin mahdollisiin kokoontumisiin, joihin oma kiinnostukseni ja jaksamiseni on riittänyt: opiskelija-asuntolan juovuttaviin juominkeihin, korvia koettelevaan karaokeen, pikku piknikille, vaativalle vaellukselle tai muinaiselle museokierrokselle.

Oma suosikkini tähän asti on ollut Bodenschneid-huipulle kiipeäminen vaihtariporukan mukana:

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kiipesivät Alpeille. Matkalla suomalainen jäi jälkeen, mutta huipulle saapuessaan he juttelivat yhdessä hiihdosta, lumen eri muodoista sekä villapaitojen käytännöllisyydestä. Ei vitsi vaan tositarina! Sitten selitimme eräälle hongkongilaiselle, miten pakkassäillä pukeudutaan.

Tälle suomalaiselle oikeat vuoret ovat tähän asti olleet pelkkää fantasiaa.

Tälle suomalaiselle oikeat vuoret ovat tähän asti olleet pelkkää fantasiaa.

Kansainvälisissä porukoissa stereotypioista ei kannata pahastua. Kun kerron olevani Suomesta, suurin osa kysyy: ”Siellä on kylmä, eikö niin?”. Itse asiassa stereotypioilla on helppo murtaa jää. Voimme sitten muiden vaihtareiden kanssa keskenämme ihmetellä, mitkä niistä pitävät paikkaansa ja mitkä eivät.

Omista kiinnostuksenkohteistaan kannattaa kertoa rohkeasti. Olen löytänyt Harry Potter -faneja, metallimusaa diggaavan pohjoismaisten (sekä Keski-Maan) kielten opiskelijan sekä taekwondoa harrastavan taiwanilaisen. Joskus eteen nousee kielimuuri. Miten toimia? Hymyile ja vilkuta!

Ei kun oikeasti pitää kysyä, jos ei ymmärrä, vaikka kuinka tyhmältä vaikuttaisi. Lasken siis aseeni hetkeksi ja heitän ylpeyteni romukoppaan. ”Mikä tämä on?” kysyn saksalaiselta kaveriltani osoittaen liukumäkeä. ”Die Rutsche”, hän vastaa avuliaasti, ja minä hymyilen nöyrästi.

Tiivistetysti: Älä unohda vanhoja kavereita, ja muista heitä myös kirjeitse. Jos haluat uusia ystäviä, tuppaudu vaihtariporukkaan tai paikallisten keskelle. Vedä syvään henkeä, avaa suu ja pälpätä jotain, mieluiten siitä mitä rakastat tehdä. Näin näytät avoimuutesi ja toivottavasti löydät samanhenkistä väkeä.

Hilda Hietanen
Kirjoittaja on neljännen vuoden suomen kielen kandiopiskelija, joka opiskelee Münchenin LMU:ssa kielitypologiaa,  varhaiskeskiajan saksan kieltä ja kirjallisuutta sekä vähän sitä sun tätä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

  • Päätoimittajat:
  • Elina Peltonen | elainp@utu.fi
  • Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
  • Toimittajat:
    Joanna Penttala | joanna.j.penttala@utu.fi
    Vilma Ranta | verant@utu.fi
    Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
  • Mea Lampinen | mea.s.lampinen@utu.fi
Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8