Korona-aika on pakottanut itse kunkin pohtimaan omia rajojaan ja työtahtiaan. Etävuosi on ainakin omalla kohdallani tuonut pintaan täysin uudenlaisia väsymyksen ja uupumuksen muotoja. Silti huomaan kaiken vallitsevan sekasorronkin keskellä usein vaativani itseltäni liikoja.

Musiikki on minulle, kuten monelle muullekin, tärkeä pakokeino ja tunteiden käsittelyn muoto. Tässä tekstissä listaan viisi itselleni rakasta kappaletta, joita olen kuunnellut opetellessani olemaan armollinen itselleni.

1. Rhodes – Breathe (Albumilta Wishes, 2015)

Muistan kuunnelleeni tätä kappaletta viime vuoden keväänä juuri koronapandemian puhkeamisen jälkeen. Istuin silloisessa asunnossani kirjoituspöytäni ääressä, edessäni kertaheitolla tyhjentynyt kalenteri. Kuuntelin Rhodesin sanoja ja tuijotin ikkunani alla kasvanutta voikukkien merta.

Ennen koronaa olin rakentanut elämäni kiireen varaan. Kova tahti näkyi niin opiskeluissa kuin vapaa-ajan aktiviteeteissakin. Kuitenkaan en juuri koskaan ollut tyytyväinen omaan suoriutumiseeni. Tuo kirjoituspöydän edessä koronakeväänä vietetty neliminuuttinen oli oikeastaan se hetki, jolloin aloin tosissani etsiä armollisuutta itseäni kohtaan.

2. Pimeys – Anna muiden kantaa (Albumilta Silkkitie, 2017)

Tämä Joel Mäkisen kynästä lähtöisin oleva teos on allekirjoittaneen armollisuusbiisi numero yksi. Liian usein huomaan sortuvani siihen, etten uskalla pyytää muilta apua, vaikka tarvitsisinkin sitä. On armollisuutta myöntää omat rajansa ja antaa muiden tukea sekä ottaa ohjat, kun ei itse pysty siihen.

3. Olafur Arnalds – Doria – Island Songs VII (Albumilta Island Songs, 2016)

Lukuisista Spotify-soittolistoistani minulle ylivoimaisesti tärkein on Rauhoittumisasioita-niminen lista, joka nimensä mukaisesti sisältää rauhoittavaa musiikkia. Kuuntelen listaa usein, kun haluan hiljentyä, mutta myös niinä hetkinä, kun minun pitäisi saada asioita aikaiseksi nopealla tahdilla. Lista ikään kuin muistuttaa läsnäolollaan minua siitä, että rauhallinen mielentila on perusedellytys mille tahansa laadukkaalle tekemiselle. Toisaalta se myös antaa luvan keventää otetta kiireestä ja suorituspaineista.

Islantilainen, pääasiassa instrumentaalista musiikkia säveltävä Olafur Arnalds on paljon puhuvine melodioineen tämän rauhoittumislistani kestosuosikki.

4. Hozier – The Noise Making (Sing) (Albumilta Wasteland, Baby!, 2019)

Liitän Hozierin vuonna 2019 julkaistuun Wateland, Baby! -albumiin paljon lämpimiä muistoja – julkaistiinhan levy juuri fuksikeväänäni, jolloin kiidin pää kolmantena jalkana paikasta ja menosta toiseen, ja moni asia oli yksinkertaisempi kuin nykyään. Tuolloin en juurikaan pysähtynyt pohtimaan, mihin minulla oikeastaan oli kiire.

Varsin usein huomaan tekeväni liian paljon asioita silkasta velvollisuudentunnosta. Armollisuutta on paitsi hidastaa tahtia, myös tehdä asioita vailla sen suurempaa tarkoitusta silkan hauskuuden vuoksi. Tällaisen tekemisen tarve on korona-aikana vain korostunut entisestään.

5. Scandinavian Music Group – Balladi 1 (Albumilta Terminal 2, 2014)

Liitän tämän Terhi Kokkosen tekstin menneisiin kesiin ja kaikkeen niiden tuomaan hyvänlaatuiseen sekoiluun, mutta myös omaan rajallisuuteeni ja ihmisyyteeni. Kaiken edellä mainitun lisäksi armollisuus on pysähtyä paikalleen ja antaa maailman kauneuden virrata sisään. Sitä nimittäin löytyy, vaikka korona onkin vielä keskuudessamme – Aurajoen rantojen kirsikkapuita kauempaa ei tarvitse lähteä etsimään!

Toivottavasti tuleva kesä tuo mahdollisimman monelle mahdollisuuden irtiottoon ja lepoon.

Ilkka Olkku