Kuluneena lukukautena on useaan otteeseen ollut mediassa esillä korkeakouluopiskelijoiden huono jaksaminen pandemian keskellä. Mediassa on puhuttu uupumuksesta, burnouteista, ahdistuksesta sekä mielenterveysongelmista. Tämä sanasto kuulostaa varmasti monen opiskelijan korvaan surullisen kuvaavalta oman tilanteen osalta. Epätoivoon vaipuminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut ratkaisu moneenkaan ongelmaan, joten kysymys kuuluu: miten tästä selvitään?

Sain marraskuun puolivälin paikkeilla sähköpostiini dokumentin Korkeakouluopiskelijoiden hätähuuto: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia, jossa puhuttiin korkeakouluopiskelijoiden ahdingosta ja vaadittiin toimenpiteitä sen lievittämiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuului vaadittujen opintopisteiden määrän laskeminen opintotuen osalta, opintotukikuukausien lisääminen ja valmistumisen venymisen salliminen vuodella ilman sanktioita opintolainan hyvitykseen. Tämän kannanoton saatetekstissä pyydettiin ainejärjestöjen allekirjoituksia vetoomuksen puolesta. Asia käsiteltiin Kannan kokouksessa ja vetoomus allekirjoitettiin. Jätin kuitenkin asiasta eriävän mielipiteen, joka merkittiin kokouksen pöytäkirjaan.

Oman näkemykseni mukaan korkeakouluopiskelijat ovat yhteiskunnassamme niin hyvässä asemassa, etteivät he kertakaikkiaan ole prioriteetti erinäisiä koronatukia jaettaessa. Pandemia ei suoraan ole vaikuttanut korkeakouluopiskelijoiden tukiin ja opintolainojen hyvityksiin, kun taas monilla aloilla kenties perheelliset ihmiset ovat laaja-alaisesti menettäneet elantonsa pandemian seurauksena. Ymmärrän, että kantani asiaan saattaa vaikuttaa kylmäsydämiseltä opiskelutovereitani kohtaan. En ole kieltämässä tai vähättelemässä kenenkään ahdinkoa tai taloudellisia huolia. Uskon kuitenkin vahvasti, että rahalliset hyvitykset korkeakouluopiskelijoille menevät parempaan käyttöön, kun ne suunnataan matalan kynnyksen psykiatriseen hoitoon sitä tarvitseville.

No mikäs sitten avuksi, jos ei opiskelijoiden vastuiden keventäminen? En ole psykologi, lääkäri tai muukaan hyvinvoinnin ammattilainen, joten en väitä ehdottamieni keinojen olevan niitä kaikkein tehokkaimpia, tai kaikille toimivia. Puhun vain omista kokemuksistani ja siitä rajallisesta perehtymisestä, mitä olen aiheeseen tehnyt. Uskon, että paras tapa toimia vaikeina aikoina on ottaa vastuu omista tekemisistään, ja tietoisesti pyrkiä tekemään kaikkensa oman hyvinvoinnin eteen, vaikkei se aina siinä hetkessä tuntuisi mukavalta. Terveellinen ruokavalio, päivittäinen liikunta ja säännöllinen unirytmi ovat kaikki asioita, joita varmastikaan yksikään hyvinvoinnin ammattilainen ei määrittelisi fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta huonoiksi ideoiksi. Taukojen ottaminen opiskelusta päivän aikana on myös toimenpide, jonka olen itse kokenut hyödylliseksi oman jaksamisen kannalta. Varaa itsellesi jokin aika päivästä, jolloin voit antaa itsellesi luvan olla huolimatta elämän tuomista paineista ja stresseistä. Muista, että asiat voisivat olla huonommin, ja että kymmenen vuoden päästä olet selvinnyt opiskeluiden vaikeuksista ja olet todennäköisesti töissä sinulle mielekkäällä alalla. Tunnelin päässä on valoa ja meidän on vain löydettävä itsestämme se voima, jolla opintojen murheista pääsee yli. Kesäloma on edessä, ja voimme itse kukin unohtaa opinnot joksikin aikaa. Aurinkoista kesää ja jaksamista kaikille!

Eelis Autio