23. maaliskuuta kantalaiset purjehtivat pikku Kanta Linellaan kohti Tamperetta ja Kopulan isännöimää Seitsemän meren Osmaa. Valitettavasti vesistöt Turun ja Tampereen välillä olivat vielä vähän jäässä, joten miehistömme hyppäsi bussin kyytiin samalla, kun paatti matkusti mukavasti mukana bussin tavaratilassa.

”Fennistin (ainoa todellinen) rakkaus”
– mrs. Liemiset

Vierassatamassa meitä odottivat Osman aloitusluento, jonka jälkeen miehistömme hajaantui majoittajiensa hytteihin. Muutoin perjantai-ilta jatkui yhteisen illanvieton, beer pongin ja mustanmakkaran merkeissä (mustan karttajille oli toki tarjolla laatikkotolkulla pizzaa ja muuta purtavaa). Illanistujaisissa saatiin myös ensikosketusta muihin miehistöihin muun muassa intensiivisen tölkkitornirakennuskilpailun tiimellyksessä.

Lauantaina oli tuttuun tapaan aika ottaa fennististä mittaa. Rastikierroksen lähtöruudussa odotti jos jonkinmoista merenkulkijaa. Kannan omasta laivueesta löytyi muun muassa kasino, lasten leikkipaikalta tuttu pallomeri sekä tietysti tax-free kaikkine herkkuineen ja viiniasiantuntijoineen. Pari heikkohappista matkustajaakin oli hypännyt Kanta Linen kyytiin.

”Sanattomaksihan tämä vetää”
– tyhämfuksi

”Sanettomaksihan tämä vetää”
– Jonathan from Spotify

”Osma. Wine is fine but Whiskey is quicker”
– Suma88

”Perus Osma (vai Oulu? missä me ollaan? soittaako täällä jossain huomenna Popeda?), kun on työväentalon lavalla katsomassa humaltuvahkoja ihmisiä. 6/5.”
– Anon.siul.

”Nyt on styylattu kolme vuotta. Niin jykevää on osmarakkaus. Hämyinen usva verhoutuu ja haalarien värit menettää merkityksen. Kiitos musta makkara 22.48-22.50!”
– Amiraali Sandström

Heti rastikierroksen alussa miehistöille jaettiin kartat, joiden avulla pääsisimme aarteen jäljille. Saimme kuitenkin nopeasti huomata, ettei kartanlukutaito ole itsestäänselvyys kokeneemmallekaan merenkävijälle. Jo ensimmäisellä rastilla olimme törmäyskurssilla kahden muun laivueen kanssa, mutta kuten eräs viisas miehistömme jäsen totesikin: ”Eihän tämä onneksi mikään suunnistuskilpailu ole.” Päivän aikana kohtasimme monenlaisia haasteita. Pääsimme esimerkiksi suunnittelemaan oman merihirviömme, pelastamaan Paavo Pesusienen kuivumiselta ja merirosvot hukkumasta. Rasteilta saamiemme vihjeiden avulla löysimme lopulta makoisan aarteen luo.

Seuraavaksi ohjelmassa oli kauan odotetut Osma-sitsit. Rommi virtasi, ja laulu raikasi. Hyväkäytöksisen sitsikansan ansiosta enemmiltä rangaistuksilta vältyttiin, mutta sen sijaan saimme nauttia monen merenkulkijan tarinoinnista. Sitsit huipentuivat tietenkin rastikierroksesta kunniakkaimmin selvinneiden julistamiseen. Sunnuntaina Kanta Line saikin matkata takaisin kotisatamaansa kolmannen sijan kera.

Jenni Kitinprami ja Reetta Kokkonen