Suomessa asuvan fennistin ei ole helppoa vaihtaa täysin vapaalle. Suomen kieli on kaikkialla läsnä jopa Turussa, joten kielen asiantuntijalle tarjoutuu päivän aikana lukuisia tilaisuuksia tarkkailla maailmaa alansa kautta. Päivän uutisotsikoista ja kauppojen hintajulisteista löytyy jatkuvasti monitulkintaisia ja humoristisia tekstejä, joita fennistit jakavat toisilleen ja viattomille sivullisille kyllästymiseen asti. Itse olen valitettavasti joutunut rajaamaan fennistihuumorin harjoittamisen opiskelupiireihin, sillä kuivat vitsini ovat saattaneet minut pudotusuhan alle lukioaikaisten ystävieni Whatsapp-keskustelussa.
Onneksi ainejärjestömme jäsenistöstä ja oppiaineemme henkilökunnasta löytyy muitakin ratkiriemukkaasta fennistiläpästä nauttivia. Kantalaiset ottavat taatusti kaiken ilon irti kielestä tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkiksi Kannan kastajaisissa ja pikkujouluissa pääsee usein suorittamaan tehtäviä, joissa hyödynnetään oman alan tietämystä ja kieleen perustuvia vitsejä. Vain fennistejä viihdyttävät kuvat iltapäivälehtien epäonnistuneista otsikoista löytävät kohdeyleisönsä esimerkiksi Kannan päivystyksistä, joista hallituslaiset ovat pitäneet päivyriä uusimpaan Kielekkeeseen.
Kielihuumorista nauttivat suomen kielen opiskelijat saavat usein inspiraatiota perus- ja aineopintojen kursseilta. Äänne- ja muotorakenteen kurssin jälkeen tuttujen sarjakuvien vitsejä alkaa tarkkailemaan kielitieteellisestä näkökulmasta ja tekstityön kurssilla opiskelijat pääsevät tarkastelemaan huvittavaa monitulkintaisuutta teksteissä. Kielen kehityksen kurssi sen sijaan tarjoaa Jodelin 1600-luku-kanavalla larppaamiseen tai larppaamisen uskottavuuden arvioimiseen tarvittavia tietoja.
Vaikka alaltamme löytyy paljon hassuttelijoita, eivät päivämme välttämättä koostu pelkästään pilkunviilaukseen perustuvasta huumorista. Vuoden ensimmäisessä Kielekkeessä keskitymmekin fennistien monipuoliseen arkeen. Suomen kielen oppiaineen henkilökunnan edustajat kertovat palstallaan päivästään Hämeenkadulla, kun taas fennougristin arkipäivään pääsee tutustumaan Iida Virtasen kirjoituksessa. Alina Kaupin tekstissä taas kerrotaan, miten hauskaa voi pitää ilman kielihuumoriakin esimerkiksi approilla.