Jos haluat lukea aiemmat osat Telman vaihtopäiväkirjasta, pääset niihin tästä: osa 1 ja osa 2.
Vaihtoaikani Japanissa alkavat lähestyä loppuaan, ja tuntuu haikealta mutta myös helpottavalta, että kohta palaan takaisin Suomeen. Kulunut kevät on ollut yksi elämäni vaikuttavimmista ajanjaksoista. Samalla kun olen viimeistellyt opintojani täällä, olen pysähtynyt miettimään, mitä itse olisin halunnut kuulla silloin, kun pohdin vaihtoon lähtemistä. Tämä teksti on siis erityisesti teille, uudet opiskelijat, mutta myös teille, jotka mietitte ehkä vielä, voisiko vaihto ulkomailla olla omalla kohdalla mahdollinen.
Moni miettii, missä vaiheessa opintoja kannattaa lähteä vaihtoon. Itse otin ja lähdin kesken kandiopintojeni, mikä viivästyttää valmistumistani. En saanutkaan kandidaatin tutkintoani valmiiksi ennen lähtöä, kuten olin melko kunnianhimoisesti suunnitellut. Lisäksi paine tehdä töitä vaihdon rahoitusta varten painoi opinnoissa sen verran päälle, että aikataulut venyivät. Silti koen, että tein oikean valinnan. Olisin katunut koko loppuelämäni, jos olisin jättänyt tämän tilaisuuden käyttämättä vain valmistumisaikataulun takia. Jos vain mahdollista, kannattaa toki yrittää ajoittaa vaihto niin, ettei se sekoita elämää liikaa. Elämä ei kuitenkaan mene täydellisesti suunnitelmien mukaan, eikä tarvitsekaan. Minulle vaihdosta tulikin niin tärkeä asia, etten vuoden ajan muuta ajatellutkaan, ja myöhässä valmistuminen ei enää tämän kokemuksen myötä harmitakaan.
Jos vaihto vähänkin kiinnostaa, hae. Itse laitoin hakemuksen sisään vähän sillä mielellä, että “kokeillaan nyt, tuskinpa tästä mitään tulee.” Kun paikka sitten tulikin, piti äkkiä päättää, olenko valmis ottamaan sen vastaan. Suosittelen lämpimästi laittamaan hakemuksen, vaikka et olisi ihan täysin varma. Mahdollisuutta ei nimittäin ehkä tule enää uudelleen, ainakaan näin hyvin tuettuna ja organisoituna. Vaihto on nimittäin suhteellisen halpa tapa päästä ulkomaille ja kokeilla elää sellaista elämää, jota ei muuten ehkä koskaan kokisi. Jos haluaa ottaa irtioton tutuista maisemista ja opiskella jotain aivan muuta vähän aikaa, kannattaa lähteä. Olen puhunut paljon siitä, kuinka vaihto tuntuu kuin astuisi hetkeksi vaihtoehtoiseen todellisuuteen vaihtoehtoisena versiona itsestä. Puolessakin vuodessa ehtii nähdä niin arjen kuin juhlan, ja uudenlainen elämä alkaa tuntua normaalilta. On jotenkin hassua, että kun lähden täältä pois, minusta ei jää tänne mitään, mutta kokemukset ja muistot jäävät minulle.
Vaihto ei ole vain matka toiseen maahan, vaan se on myös matka itseen. Olen oppinut vaihdon aikana paljon paitsi Japanista ja opiskelusta vieraassa maassa, myös itsestäni. Esimerkiksi tapa osoittaa kunnioitusta japanilaisessa kulttuurissa sai minut pohtimaan, miten kohteliaisuutta vastaavasti osoitetaan Suomessa sanavalinnoilla, eleillä ja kuuntelulla. Yksi kiehtova, mutta alkuun aika hämmentävä ja monimutkainen osa japanin kieltä on keigo, eli kunnioittava kieli. Sillä ei pelkästään puhutella toista kunnioittavasti, vaan myös säädetään omaa asemaa suhteessa toiseen. Kun puhutaan ylemmälle henkilölle, käytetään kunnioittavia ilmauksia, ja kun viitataan itseen tai omaan tekemiseen, käytetään nöyriä ilmauksia, joilla lasketaan itseä alemmaksi. On siis tärkeää taitaa useampaa koodia tilannekohtaisesti. Suomessa meillä ei ole täysin samanlaista järjestelmää, mutta esimerkiksi teitittely ja konditionaalin käyttö esimerkiksi asiakaspalvelussa ovat hieman samantyyppisiä tapoja osoittaa kunnioitusta samalla säilyttäen tietynlainen etäisyys toiseen.
Uudessa maassa uuden kulttuurin keskellä alkaa luonnollisesti vertailemaan omaa ja vierasta maata ja kulttuuria. Siinä jää mieleen mitä kaikkea rakastaa kulttuurissa, mutta toisaalta mitkä asiat ärsyttävät. Vaikka ihailen monia asioita Japanissa, arvostan entistä enemmän esimerkiksi suomalaista hiljaisuutta, ympäristöä ja sitä miten on enemmän tilaa olla oma itsensä. Ikävöin ruuanlaittoa, metsiä, omaa tilaa, ja omaa kieltä. Japanin työkulttuuri, väenpaljous, melu, ilmansaasteet, ilmasto, ja luonnonkatastrofit ovat asioita joiden takia itselläni ei ole suunnitelmia asua Japanissa. Samalla olen saanut kokea, miten ainutlaatuista on elää täysin eri kulttuurin keskellä, nähdä asiat uudesta näkökulmasta ja haastaa omaa ajattelua. Tämän lisäksi yksi merkittävä asia mitä olen oivaltanut on se, että pystyn paljon enempään kuin uskoinkaan. Oli jännittävää jättää kaikki taakse ja astua uuteen maahan, jonka kieltä en vielä kunnolla osannut. Nyt tuntuu siltä, että jos selvisin tästä, voin selvitä mistä vain. Uskon, että moni lähtöä pohtiva miettii samoja asioita – mitä jos rahat eivät riitä, entä jos kieli ei taivukaan? Mutta juuri ne asiat, jotka aluksi kammottivat, ovatkin niitä, joiden kautta kasvaa eniten. Loppujen lopuksi sellainen tietynlainen kehittymiseen tähtäävä asenne on ollut se, jolla olen selvinnyt, vaikka olenkin nolannut itseni useamman kerran päivittäin.
Vaihtoon kannattaa lähteä, jos olet valmis kohtaamaan uusia tilanteita ja myös epämukavuutta. Kielimuuri, uudet tavat, byrokratia, yksinäisyys ja koti-ikävä kuuluvat usein pakettiin. Mutta samalla saat valtavasti uutta! Uusia ystäviä, uutta kieltä, uusia maisemia ja ennen kaikkea uutta ymmärrystä. Ja vaikka kavereita ei löytyisi heti, asioiden tekeminen ja kokeminen eivät tee pahaa. Jotkin parhaista kokemuksistani syntyivät yksin tehdyillä reissuilla. Omasta kokemuksestani on aika helppoa tutustua ihmisiin, ja yllättävän usein tutustuminen muihin tapahtuu kuin itsestään: asuntolassa, luennoilla tai kielen tunneilla, joissa vuorovaikutus uusien ihmisten kanssa on väistämätöntä. Lisäksi paikallisia opiskelijoitakin voi päästä tapaamaan esimerkiksi vaihtareille ja paikallisille järjestetyissä tapahtumissa. Ehkä yksi tapa selvittää omia ajatuksia vaihtosuunnitelmista voisi olla se, että aktivoituu ensin jollain tapaa kansainvälisesti. Ennen vaihtoa olin ollut tekemisissä Suomeen tulleiden vaihtareiden ja kansainvälisten opiskelijoiden kanssa ja kysellyt heidän kokemuksistaan vaihdosta. Se antoi hieman perspektiiviä ja inspiraatiota siihen, millaista elämä voisi olla vaihdossa. Olen ajatellut, että voisin hakea kansainväliseksi tuutoriksi Turun yliopistossa, nyt kun minulla on itsellä kokemusta vaihdosta.
Ja sitten, kun palaa kotiin… Vaihto ei jätä ihmistä ennalleen. Kun lukukausi tuli päätökseen ja lähtö alkoi lähestyä, ikävä Suomeen alkoi tuntua yllättävän voimakkaasti. Vaihdon alussa olin vain todella innoissani kaikesta ja elin parasta elämääni. Koulutyöt pitivät minut kiireisenä ja keskityin vain tsemppaamaan koko ajan, joten ikävä ei ollut niin kova. Lopulta tuli selväksi, että olen niin kotihiiri, että en pystyisi asumaan pitkiä aikoja ulkomailla varsinkaan yksin. Silti tiedän, että tulen ikävöimään myös Japania, erityisesti sen maisemia, ruokaa, junaverkostoa, kulttuuria ja ajanviettomahdollisuuksia. Onneksi uusi koti jo odottaa Suomessa ja arkeen palaaminen on helpompaa, kun tietää, mitä kaikkea on saanut kokea. Ja vaikka Hokkaido jäi tällä kertaa väliin, onpahan hyvä syy palata vielä joskus takaisin.
Jos yksikin asia tässä tekstissä jäi mieleen, olkoon se tämä: jos vaihtoon lähtö kiinnostaa edes vähän, hae. Kun lähdet, lähde avoimin mielin.
Telma
Kirjoittaja on kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija ja yleisen kirjallisuustieteen sivuaineopiskelija, joka on vaihdossa Tokiossa kevätlukukauden 2025.