Mökötuvassani viihtyväksi kotihiireksi seikkailu on jatkuvasti puheessani kumpuava sana, joten tuntuu luonnolliselta lähestyä aihetta vuoden ensimmäisessä Kielekkeessä. Mielestäni seikkailun ei tarvitse olla itseään suurempi koettelemus, vaan arkisia seikkailujani ovat piipahdukset tutuissa kahviloissa, kiertoreitti kotimatkalla tai jos oikein hurjaksi ryhdyn, laavuretki lähimetsissä. Joskus toki repäisen ja poistun mukavuusalueeltani, niin tiukasti kuin siihen haluaisinkin kääriytyä.
Luotan rutiineihini enkä aina muista tai halua poiketa niistä. Uskon kuitenkin siihen, että tolkuttomistakin päähänpistoista seuraa joko hyvä kokemus tai hyvä tarina. Ehken enää hentoisi liftaamaan pohjoiseen parhaan ystäväni kanssa, hakea töihin itävaltalaiselle ravitallille tai ilmoittautua savolaiselle retriitille, jossa erikseen korostetaan, ettei siinä ole kyse kultista. Toisaalta niistä on tullut tarinoita, joita jakaa toimistolla päivystyskahvien lomassa muiden riemuksi.
Muiden riemuksi olemme myös hakeutuneet ainejärjestölehtemme toimitukseen. Vuoden ensimmäinen Kieleke ja aivan uusi toimittajakonkkaronkka sen takana pistävät miettimään, millainen seikkailu meillä on edessämme. Odotan tulevalta toimitusvuodelta ainakin polveilevia kokouksia, inspiraatiota, armotonta kirjoittajien kalastelua ja pikkutunneille venähtäneitä kirjoitustuokioita.
Tässä lehdessä seikkailemme mitä moninaisempien aiheiden parissa. Tutustumme niin Kielekkeen uusiin toimittajiin kuin Kannan hallitukseen 2025. Henkilökuntapalstalla palataan nuoruuden seikkailuihin. Puheenjohtajapalstalla Ville kertoo Kannan keväästä ja palautteenannosta. Kopopalstalla Tiina pureutuu Educariumin kohtaloon ja opiskeluvinkkeihin. Sopopalstalla Milana vastaa kantalaisia mietityttäneisiin kysymyksiin niin opetussuunnitelmista ja pitkistä koulumatkoista. Alumnipalstalla Ilkka miettii moniosaajuutta työelämässä. Wilma palaa muistelemaan syksyistä Seili-seikkailua. Telma valmistautuu sekalaisin tuntein tulevaan vaihtoonsa. Mirjamin essee taas herättää pohtimaan sitä, jos vapautta omaan toimijuuteen ei olekaan. Tapahtumavastaava ja illan ajan lehtorina toiminut Aku-Matti muistelee kansakoulusitsejä ja pappaansa. Jasmin kuljettaa lukijat lempikahviloihinsa Turussa. Liinu raportoi Pikkulaskiaisen riennoista ensikertalaisen silmin. Lopuksi Milanan sarjakuvassa ollaan seikkailun äärellä. Päräyttävä alku ellen sanoisi!
Vieno toiveeni tulevalle olisi, että vuoden aikana syntyviä kirjoituksiamme värittäisivät kirjoittajien oma ääni, uteliaisuus ja vilpitön into erilaisia aihepiirejä kohtaan. Samalla muistuttaisin siitä, että Kieleke ottaa kiitollisuudella vastaan kaikenlaisia juttuja jäsenistöltämme – liittyivät ne sitten fennistiikkaan tai johonkin aivan muuhun. Uskon siihen, että lukijoiltamme löytyy intohimoaiheita, seikkailuja ja kokemuksia, joista kanssakantalainen kuulisi innolla!
Jasmin Hämäläinen
päätoimittaja
jkhama / kieleke.toimitus@gmail.com