Saksa on Suomen suurin kauppakumppani, kertoo Suomalais-Saksalainen Kauppakamari. Mutta saksaa opiskelee lukiossa nykyään vain alle kuudesosa suhteessa 1990-luvun lopun tilanteeseen, tietää Helsingin sanomat. Kysyntä saksanosaajille on tunnetusti suurinta teknisillä aloilla, markkinoinnissa sekä hallinnossa ja johtamisessa. Entä humanistit? Heidän ei tarvitse välttämättä päätyä vain Lidlin kassalle tai saksanopettajaksi. Osaajat voivat käyttää taitojaan työskennellessään esimerkiksi journalistina, oppaana, yrittäjänä, koulutusassistenttina tai EU-asiantuntijana. Varsinkin jälkimmäisessä ammatissa Saksan kielen ja kulttuurin tunteminen on tärkeää, onhan se yksi EU:n vaikutusvaltaisimmista maista.

Saksaan liitetään historiansa vuoksi paljon negatiivisia mielikuvia, ja peruskoulusta mieleen jäävät päällimmäisiksi juuri historiantunneilla opitut kauheudet. Pitkän hiljaisuuden jälkeen maa on alkanut ruotia menneisyyttään ja yrittänyt samalla siirtää katsettaan tulevaan. Vaikka Saksa on demokratian ja insinöörien luvattu maa, joka vähentää ilmastopäästöjään samaa tahtia kuin Suomi, sen yhteiskunta mielletään jäykäksi, vanhanaikaiseksi ja byrokraattiseksi.

Kankean yhteiskuntansa vuoksi saksan kieltäkin saatetaan pitää tylsänä ja epäseksikkäänä. Sanasto on kuitenkin melko helppo oppia muiden germaanisten kielten, kuten englannin ja ruotsin avulla. Äänteistä löytyy hauska kurlaava ”kurkkuärrä” (ʀ), terävän suhisevia s:iä sekä muuntumiskykyisiä diftongeja. Peruskieliopin taitamiseksi riittää muutaman taulukon ulkoa opettelu (joiden kertaaminen saattaa jatkua vielä vuosienkin jälkeen). Vanhat käytössäännöt määräävät teitittelemään kaikkia korkea-arvoisempia ja vanhempia ihmisiä. Tämä käytäntö alkaa muuttua pienin askelin, sillä esimerkiksi journalistiikan ja tietotekniikan alalla kollegat sinuttelevat toisiaan.

Saksan osaajille on siis kova tarve, mutta löytyykö kielen opiskeluun innostusta? Havaintojeni perusteella teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat kiinnostuneempia aasialaisista kielistä, kuten kiinasta, japanista ja koreasta. Pop-kulttuurilla on selvästi osuutensa asiassa. Japani on tullut monille tutuksi vauhdikkaiden videopelien, animesarjojen ja manga-kirjallisuuden kautta. Korean kielelle ja kulttuurille puolestaan tuovat länsimaissa näkyvyyttä suositut K-pop yhtyeet, kuten BTS ja Blackpink, sekä elokuvat ja tv-sarjat, kuten Parasite ja Squid Game. Saksalaiset leffat ja tv-sarjat, kuten Goodbye, Lenin!, Poliisikoira Rex ja Kettu taas ovat menneen talven lumia, vanhemman sukupolven suosikkeja. Poikkeuksia ovat muutamat uudet suosiota saavuttaneet sarjat, niin kuin Netflixin How to Sell Drugs Online (Fast) ja Babylon Berlin, jota näytettiin Yle Areenassa.

Musiikki lisää kiinnostusta myös eurooppalaisiin valtakieliin. Radiossa soitettavat reggaeton ja muut lattarirytmit inspiroivat opiskelemaan espanjaa, Måneskin-rokkikukkojen Euroviisuvoitto puolestaan ajaa italian pariin. Mutta milloin viimeksi kuulit saksankielistä musiikkia? Nykynuoria ei varmaankaan kiinnosta baijerilainen haitarin hyrinä tai satoja vuosia sitten sävelletty mahtipontinen ooppera. Vaikka Saksassa tehdään nykyään paljon siistiä musaa folkista popiin (esim. Faun ja Wincent Weiss) ei mikään vain ulotu Suomen suoratoisto- tai radiotaajuuksille asti. Rammstein taitaa olla ainut saksalainen artisti, jonka melkein jokainen tietää ja joka on pinnalla vieläkin.

Työelämässä jämäkät saksalaiset yritysjohtajat suosivat englannin sijaan äidinkieltään tehdessään kauppoja, ja hyvä niin. Riittääpähän kaikille kielen taitajille sitten töitä. Vaikka Saksa nykyään onkin Suomen kauppakumppaneista tärkein, saattaa tittelin myöhemmin viedä Kiina. Pop-kulttuuriaan levittävänä ja rivakasti kehittyvänä talousalueena Aasia ei jää huomiotta, mistä pitävät huolen sen kieliin ja kulttuureihin syventyvät nuoret.

Hilda Hietanen