Koronaviruksen aiheuttama covid-19-pandemia on heikentänyt korkeakouluopiskelijoiden psyykkistä hyvinvointia, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijaraportista. Usein elämän vaikeissa tilanteissa korostetaan toivoa ja sen tärkeyttä.

– Toivo on mielenterveyden yksi tärkeimmistä kulmakivistä ja elämää ylläpitävä, välttämätön perusvoimavara. Toivo luo ihmiselle luottamusta, uskoa tulevaan ja auttaa jatkamaan eteenpäin sekä kokemaan tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, kertoo Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen.

Nyyti ry on etenkin korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu, mielenterveyttä edistävä valtakunnallinen järjestö, jonka tehtävänä on edistää opiskelijoiden mielenterveyttä ja opiskelukykyä. Näiden ylläpitämiseen ja vahvistamiseen järjestö tarjoaa tietoa ja keinoja verkossa.

 – Olemme huomanneet Nyyti ry:ssä, että opiskelijoilla on ollut jaksamisessa haasteita koronan takia. Porukka on hyvin kahtiajakautunutta: toiset ovat pärjänneet todella hyvin, toisille on taas kasaantunut paljon haasteita, Savolainen toteaa.

Korona-aika on Savolaisen mukaan iskenyt erittäin vahingollisesti opiskelijoihin, joilla oli haasteita opiskelemisen kanssa jo ennen koronaa. Nyyti ry pyrkii auttamaan opiskelijoita tarjoamalla areenoita keskustella asioista. Keskeinen tavoite on antaa opiskelijoille vertaistukea.

– Vertaistuella on ihmeellinen voima. Kun kuulee muiden kertomuksia ja kokemuksia heidän tilanteistaan ja tajuaa, että ei ole yksin ajatustensa kanssa, saa uusia näkökulmia ja sitä kautta uskoa ja tsemppiä tulevaan.

Toivo ei ole staattinen tila

Savolainen kertoo, että toivo ei ole paikallaan pysyvä mielentila. Välillä elämässä on enemmän toivoa ja esimerkiksi erilaisten vastoinkäymisten ja kriisien myötä voi toivoa olla vähemmän.

 – Jos on täysin toivoton, eikä pysty kokemaan toivon tai epätoivon tunteita, on se suuri hälytysmerkki. Tällöin ihminen on usein jo akuutisti mielenterveysavun tarpeessa.

Toivo ja mielenterveys kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Kaikki ihmiset tuntevat toivon tunnetta. Toiset tosin vähemmän kuin toiset.

– Toivonkokemukseen voi itse vaikuttaa. Toivo ja mielenterveys vahvistuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. On tärkeää vaalia ja luoda ihmissuhteita ja etsiä elämäänsä ystävyyssuhteita tai läheisiä ihmisiä, sanoo Savolainen.

Savolainen toteaa, että toivoa voi lisätä myös vahvistamalla omaa itsetuntemustaan. On hyvä miettiä omia tavoitteitaan ja unelmiaan, sillä itsetuntemuksen kautta vahvistuu myös itsetunto.

– Kun tunnistaa vahvuutensa ja voimavaransa ja luottaa niihin, lisääntyy myös kokemus toivosta ja tunne siitä, että pärjää.

Myönteinen elämänasenne voi lisätä onnellisuutta

Myönteinen elämänasenne on yhteydessä kokemukseen elämän mielekkyydestä. merkityksellisyydestä ja jopa onnellisuudesta. Myönteisyydellä on positiivisia vaikutuksia myös eliniän pituuteen, Savolainen sanoo.

 – Myönteinen elämänasenne on sitä, että suhtautuu pääosin myönteisesti ja kiinnostuneesti itseensä, muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. On tiedostettava, että elämässä tulee eteen myös ikävämpiäkin asioita, mutta niistä pääsee yli. Myönteisessä elämänasenteessa ei ole kyse siitä, että ikävät asiat lakaistaan maton alle, vaan siitä, että asioihin suhtaudutaan realistisesti.

Savolaisen mukaan ihmisiä on erilaisia, ja jokaisella on omanlaisensa temperamentti. Toiset suhtautuvat asioihin pessimistisesti, eikä se ole välttämättä aina huono asia. Pessimistisyys on ennen kaikkea reagointitapa.

– Myönteistä elämänasennetta ja onnellisuutta voi lisätä esimerkiksi kiitollisuusharjoituksilla, joissa mietitään päivän päätteeksi, mitä päivän aikana on tapahtunut ja mistä on kiitollinen. Myös oman riittävyyden vahvistaminen lisää myönteisyyttä elämään, kertoo Savolainen.

Monet syyllistyvät harmittelemaan päivän jälkeen asioita, joita ei ole saanut tehtyä. Savolainen vinkkaa, että tällaisen käytösmallin sijaan voisi miettiä, mitä on päivän aikana tehnyt.

Lisää toivoa vuorovaikutuksesta ja konkreettisesta tekemisestä

Savolainen kertoo, että toivoa luovat muun muassa vuorovaikutus, ihmissuhteiden ylläpitäminen ja vaaliminen sekä pärjäämisuskon ja itsetuntemuksen vahvistaminen. On tärkeää tehdä asioita, joista itse pitää.

Asiat, joista voi nähdä, että on itse merkityksellinen, kuten lemmikkieläimestä huolehtiminen tai kasvien ja puutarhan hoitaminen, lisäävät hyvin vahvasti toivoa.

Vaikka epätoivon alhoissa saattaisi tuntua parhaalta vaihtoehdolta hautautua omaan sänkyynsä ja olla poistumatta sieltä, paras tapa on usein konkreettinen tekeminen.

– Ihmisillä on erilaisia tapoja selviytyä kriisitilanteista: jotkut yrittävät selviytyä kognitiivisilla keinoilla, kuten etsimällä tietoa, mutta useille auttavampi tapa on kanavoida epätoivoinen olo erilaiseen toimintaan, kertoo Savolainen.

Jos tulevaisuus tuntuu täysin toivottomalta, olisi tärkeää puhua asiasta muiden kanssa. Taustalla voi olla epävarmuuksia ja pelkoja, jotka liittyvät omaan itseensä. Savolaisen mukaan on hyvä selvittää, että mistä toivottomuus kumpuaa ja työstää asioita.

– On hyvä ymmärtää, että epätoivoiset hetket ja toivottomuus kuuluvat elämään. Jos syvä toivottomuus jää pitkäaikaiseksi tilaksi, on syytä hakeutua avun piiriin.

Savolainen rohkaisee Kielekkeen lukijoita keskustelemaan toistensa ja muiden ihmisten kanssa, ei ole hyvä jäädä tunteidensa kanssa yksin. Jos olotila tuntuu olevan päävoittoisesti surumielinen ja toivoton, kannattaa hakea rohkeasti apua. Sitä on saatavilla!

Sara Ijäs

Kirjoittaja on yksi Kielekkeen toimittajista ja toisen vuoden suomen kielen opiskelija.