Kun vihdoin varasin laivalippuja Viroon, oloni oli epätodellinen. Ihanko oikeasti olen lähdössä vaihtoon keskellä globaalia pandemiaa? Minä, ihminen, joka suunnittelee aina kaiken alusta loppuun asti. Olin jo melkein varma, että vaihtoni joko siirtyy tai se perutaan, mutta täällä minä nyt olen. Opiskelija-asuntola Raatuse 22, Tartto, Viro. Juuri se samainen asuntola, jossa viime keväänä oli koronatartuntojen vuoksi poliisit ovella vahtimassa karanteenin toteutumista.

Mutta onko koronavaihto uhka vai mahdollisuus? Ehdottomasti mahdollisuus. Kaikki on kiinni asenteesta, täytyy vain päästää irti epärealistisista ajatuksista matkustelemisesta ympäri Eurooppaa. Tämän sijasta voi oppia tuntemaan vaihtomaansa läpikotaisin. Matkat Venäjälle ja Puolaan ovat muuttuneet matkoiksi Pärnuun ja Viljandiin, mutta sillä ei oikeastaan ole edes väliä. Väliä on niillä ihmisillä, joiden kanssa ne kokemukset jaetaan. Arki on täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja se jo itsessään tuntuu merkitykselliseltä. Luennot ihan oikeassa yliopistorakennuksessa kuukausien etäopetuksen jälkeen tuntuvat järjettömältä luksukselta.

Koronavaihto tai ei, moni asia on juuri niin kuin opiskelijavaihdoissa ennenkin. Joka päivä tapaa uusia ihmisiä eri maailmankolkista. Jatkuvasti joutuu selittämään, että Suomessa on muitakin paikkakuntia kuin Helsinki. Lukemattomat kysymykset revontulista, joulupukista ja Lapin ihmeellisestä luonnosta ovat täällä arkipäivää. Vielä tätäkin yllättävämpää on, kun yön pikkutunteina tanssimme letkajenkkaa unkarilaisten, tsekkiläisten ja saksalaisten kanssa. Tai kun unkarilaiset ja tsekkiläiset osaavat jostain kumman syystä Ievan polkan sanat ulkoa.

Ja minä rakastun viron kieleen päivä päivältä enemmän. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että onnistuu hankkimaan kirjastokortin viron kielellä. Ja kun osaa käyttää oikein sitä järjetöntä pikkusanaa ära, jonkin suomenkielisen väännöksen sijaan. Tai kun voi käydä hyväntuulisen keskustelun virolaisen museotyöntekijän kanssa, joka ei puhu sanaakaan englantia. Sitten toisaalta ymmärrät vironkielisellä luennolla kaiken, mutta kun lähikaupan kassalla kysytään, tarvitsetko pussia, joudut joka kerta arvaamaan mistä on kyse. Ja sekin on osa tätä kaikkea.

Eveliinan vinkit vaihtoon:

Löydä porukka ihmisiä, joiden kanssa sinulla on hyvä olla. Hyvät keskustelut eri valtioiden politiikasta, kulttuurista ja kielestä ovat aivan mahtavia.
Älä ylisuunnittele. Spontaanit asiat ovat kaikista hauskimpia. Erityisesti korona-aikana kaikki on enemmän tai vähemmän epävarmaa.
Kokeile kaikkea uutta. Uusia ruokia, harrastuksia ja uusia reittejä kotiin.
Puhu rohkeasti uusia kieliä. Vaikka et juuri osaisi paikallista kieltä, opettele hoitamaan pieniä asioita vieraalla kielellä. Olen ollut todella vaikuttunut muiden vaihto-opiskelijoiden rohkeudesta käyttää viron kieltä, vaikka he ovat opiskelleet sitä vasta muutaman viikon ajan.
Älä yritä liikaa tehdä elämästäsi samanlaista kuin Suomessa. Hyväksy, että jotkut asiat tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Jotkut asiat tehdään vaikeammin ja se täytyy vaan hyväksyä. Toisaalta jotkut asiat ovat sellaisia, että ottaisit ne mielellään matkalaukussa Suomeen mukaan.

Mutta ennen kaikkea, vaihto on vain hyvin lyhyt aika elämästä. Lähde vaihtoon, vaikka et olisi spontaani. Lähde vaihtoon, vaikka se ei tuntuisi omalta jutulta. Lähde vaihtoon, vaikka meneillään olisi globaali pandemia.

Kuvat: Eveliina Riihimäki

Eveliina Riihimäki